Selektiivinen mutismi - opettajien kokemukset ja tunteet

Abstract

Selektiivinen mutismi on hyvin vähän tunnettu diagnoosi, mutta suurella todennäköisyydellä jokainen opettaja tulee kohtaamaan uransa aikana vähintään yhden oppilaan, jolla on selektiivinen mutismi. Suomalainen koulu on inklusiivinen koulu, jossa jokaisella oppilaalla on oikeus osallistua koulun toimintaan ja opetukseen sen täysimääräisenä jäsenenä. Opettajien arjessa korostuu monenlaisten oppilaiden tukeminen. Tukikeinoja on laaja kirjo, ja monet niistä soveltuvat erilaisiin tuen tarpeisiin. Selektiivinen mutismi kuuluu DSM-5 luokittelun mukaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tämän tutkielman aiheena on selektiivinen mutismi ja luokanopettajien kokemukset ja tunteet, jotka liittyvät tallaisen oppilaan opettamiseen. Selektiivisen mutismin piirteet näkyvät oppilaassa hyvin kokonaisvaltaisesti, ja sen vuoksi se vaikuttaa opettajan työhön tuen antamisen näkökulmasta. Selektiivisellä mutismilla voi olla vaikutusta yksilöön ja yhteiskuntaan pidemmällä ajalla. Yhteiskunnan jatkuva muutos ja paineet kasaavat lasten ja nuorten ahdistuneisuutta lisää, ja tämän seurauksena selektiivistä mutismia voi alkaa esiintymään enemmän. Tutkielmassa on medikalistinen paradigma näkyvillä, ja lähden siitä tutkielmassani liikkeelle, koska selektiivinen mutismi on monitekijäinen haaste ja sen taustatekijät tulee ymmärtää aihetta käsitellessä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna, johon osallistui viisi alakoulussa työskentelevää luokanopettajaa ja erityisluokanopettajaa. Aineisto analysoitiin molempien tutkimuskysymysten osalta induktiivisen teemoittelun keinoin. Opettajilla on pääosin hyvin positiivisia kokemuksia mutistisen oppilaan opettamisesta ja hänen kanssaan työskentelystä. Haastaviksi tilanteiksi opettajat kertoivat arvioinnin ja ristiriitatilanteiden selvittämisen. Myös oppilaan pahan olon selvittäminen koettiin haastavaksi. Osa opettajista piti mutistista käytöstä ajoittain haastavana ja osan mielestä se ei tuottanut suuria ongelmia koulussa. Kodin ja koulun yhteistyö koettiin yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi, joka auttoi opettajaa koulun arjessa. Opettajat toivovat lisää koulutusta selektiivisestä mutismista ja muista erityispedagogisista aiheista, jotka tukevat oppilaiden koulunkäyntiä. Opettajat kokivat epävarmuuden tunteita kohdatessaan tällaisen oppilaan ensimmäistä kertaa, koska harvalla heistä oli aikaisempaa tietoa tai kokemusta selektiivisestä mutismista. Turhautumisen tunteita opettajat kertoivat käsittelevänsä kollegoidensa kanssa, ja tämän opettajat kokivat tärkeäksi tavaksi käsitellä omia tunteitaan. Positiivisia tunteita opettajat kokivat erityisesti siitä näkökulmasta, että usko omaan osaamiseen kasvoi, kun työskenteli tällaisten oppilaiden kanssa. Usko siihen, että vaikeistakin tilanteista selviää nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä suhde oppilaaseen loi myös opettajalle positiivisia tunteita ja auttoi työssäjaksamisessa. Tutkielma osoittaa, että opettajat osaavat käsitellä ja sanallistaa omia kokemuksiaan hyvin. Opettajat toivovat kuitenkin lisäkoulutusta erityisesti koskien erilaisia erityispedagogisia ilmiöitä. Opettajankoulutuksen olisi hyvä tarjota opiskelijoille enemmän valmiuksia ja ymmärrystä koskien erityispedagogisia näkökulmia, johon selektiivinen mutismikin kuuluu. Näin voitaisiin tukea opettajien osaamista ja jaksamista tulevassa työssä.

Avainsanat: selektiivinen mutismi, ahdistuneisuushäiriö, puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät, tunteet ja kokemukset