Institutionaalisen rasismin uudelleen tuottaminen suomalaisissa yliopistoissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin rakenteellinen rasismi uusiutuu suomalaisissa yliopistoissa. Keskiössä ovat ne käytännöt, diskurssit ja maailmankuvat, jotka ylläpitävät rasistisia rakenteita akateemisissa instituutioissa. Diskurssi viittaa tässä tutkimuksessa niihin lausumiin, teksteihin, aktiviteetteihin, käytäntöihin ja vuorovaikutukseen, jotka tuottavat ja ylläpitävät tiettyä ilmiötä niin, että se alkaa näyttää luonnolliselta ja itsestään selvältä (Hardy & Palmer 1999; Suoninen 1999). Tutkimus nojaa kriittiseen, dekolonialistiseen ja feministiseen teoriaan. Sen aineistona on seitsemän asiantuntijahaastattelua. Haastateltavat ovat osallistuneet yhdenvertaisuutta edistäviin työryhmiin tai toimineet työtehtävissä, joissa yhdenvertaisuuden edistäminen on keskeistä. Aineisto kerättiin keväällä 2023, ja sitä analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja pienten kertomusten narratiivisen metodin avulla. Vaikka korkeakoulutusta pidetään usein sosiaalisen liikkuvuuden ja tasa-arvon mahdollistajana, tutkimukset osoittavat, että yliopistot voivat yhtä lailla ylläpitää institutionaalista rasismia (Ahmed 2012; Bonilla-Silva 2018; Thomas 2021). Tulokset osoittavat, että rasismin herättämät tunteet voivat vaikeuttaa antirasististen uudistusten implementoimista. Tunteiden ohjaama tiedostamaton vastustus toimii esteenä valtarakenteiden ja rasismin kriittisessä tarkastelussa, jolloin tunteet toimivat vallan välineinä. Haastateltavat kokivat rasismin käsittelyn haastavaksi, ja sen sijaan, että tarkastelu kohdistuisi instituutioiden rakenteisiin, keskustelu ohjautui yksilötason kokemuksiin ja tunteisiin. Tutkielmassa argumentoidaan, että rakenteellinen rasismi on syvälle juurtunut yliopistojen toimintatapoihin ja käytäntöihin. Sen purkaminen vaatii merkittäviä institutionaalisia muutoksia, kuten opetussuunnitelmien dekolonisaatiota sekä rasismin ja valtasuhteiden kriittistä tarkastelua akateemisessa yhteisössä.

This Master’s thesis examines how structural racism is reproduced in Finnish universities. The focus is on the practices, discourses, and worldviews that sustain racist structures within academic institutions. In this study, discourse refers to the statements, texts, activities, practices, and interactions that construct and maintain a given phenomenon, making it appear natural and self-evident (Hardy & Palmer 1999; Suoninen 1999). The research is grounded in critical, decolonial, and feminist theoretical traditions. The study draws on qualitative data collected through seven expert interviews with staff members working in Finnish universities. The interviewees were selected based on their involvement in equality-promoting task forces or their professional roles related to equality work. The data, collected in spring 2023, was analyzed using qualitative content analysis and the narrative method of small stories. While higher education is often regarded as a vehicle for social mobility and equality, research indicates that universities can also perpetuate institutional racism (Ahmed, 2012; Bonilla-Silva, 2018; Thomas, 2021). This paradox, alongside the increasing discourse on equality in academic spaces, inspired an investigation into how power structures related to racism persist within universities. The findings indicate that emotions, such as discomfort and denial, play a crucial role in hindering anti-racist reforms. When emotions are used to resist the critical examination of power structures and racism, they function as instruments of power. Interviewees found discussions on racism challenging, and rather than analyzing institutional structures, conversations tended to focus on individual experiences and feelings. This phenomenon aligns with previous research, which has demonstrated how whiteness discourses can deflect attention from structural analysis and instead frame racism as a personal moral issue (Ahmed 2012; DiAngelo 2018). This thesis argues that structural racism is deeply embedded in university practices and policies. Dismantling these structures requires significant institutional changes, including the decolonization of curricula and a critical engagement with racism and power relations within academia.