”Kaikki muuttuu – mikään ei katoa”: Myytit, eläimet ja metamorfoosi Sjónin teoksessa Skugga-Baldur

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen islantilaiskirjailija Sjónin teosta Skugga-Baldur (2003). Analysoin, miten teoksessa käytetään Islantiin liitettyjä historiallisesti rakentuneita mielikuvia, kansantarinoiden elementtejä ja mytologisia viittauksia ja miten näitä merkityskerroksia hyödyntämällä teoksessa myös kyseenalaistetaan Islantia romantisoivaa katsetta sekä ihmiset eläimistä kategorisesti erottavaa ihmiskeskeistä ajattelua. Skugga-Baldur on tiivis ja monitulkintainen proosateos, joka hyödyntää kerronnassaan myös runollisia tyylikeinoja. Teoksen juoni sijoittuu 1800-luvun lopun Islantiin, ja sen keskeiset henkilöt ovat Friðrik-niminen kasvitieteilijä, hänen ystävänsä ja suojattinsa Abba, nuori nainen, jolla on Downin syndrooma, sekä heidän kyläyhteisössään valtaa käyttävä pappi Baldur. Monitulkintaisessa teoksessa kuvataan, kuinka Friðrik ja Abba päätyvät asumaan yhdessä Friðrikin sukutilalla Abban kuolemaan asti ja kuinka Baldur lähtee metsästämään napakettua ylängölle ja muuttuu lopulta itse ketuksi. Teoksessa keskeisessä osassa ovat erilaiset eläimet, joista monilla on merkitystä paitsi konkreettisina eläiminä myös siinä mielessä, että niihin liittyy kirjallisia, mytologisia ja kulttuurisia merkityksiä. Teoksessa viitataan muun muassa kiirunasta ja haukasta kertovaan kansansatuun sekä mytologiseen skuggabaldur-olentoon, joka on ketun ja kissan jälkeläinen. Tarkastelen analyysissani teoksen muodonmuutoskuvausta ja sitä, mitä se kertoo ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta ja dynamiikasta. Tukeudun analyysissani muun muassa Liisa Saariluoman ja Roland Barthesin ajatuksiin myyteistä ja Jacques Derridan eläinfilosofiaan sekä sovellan Ann-Sofie Lönngrenin hahmottelemaa metodologiaa kirjallisten eläinten tarkasteluun. Lisäksi käsittelen Skugga-Baldur-teoksen suhdetta muihin länsimaisen kirjallisuuden muodonmuutostarinoiden traditioon tukeutuen muun muassa Naama Harelin ajatuksiin. Osoitan työssäni, että Skugga-Baldur-teoksessa niin mytologisen, todellisen ja materiaalisen kuin inhimillisen ja eläimellisen rajat sekoittuvat ja hälventyvät tavalla, joka on kiinnostava yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen näkökulmasta.