Merenpinnan nousun ja maankohoamisen vaikutukset rantaviivan ja maa-alueiden kehitykseen Raippaluodossa vuoteen 2100 mennessä : Tapaustutkimus: Väderskabottnen
Martois, Emilia (2025-04-30)
Merenpinnan nousun ja maankohoamisen vaikutukset rantaviivan ja maa-alueiden kehitykseen Raippaluodossa vuoteen 2100 mennessä : Tapaustutkimus: Väderskabottnen
(30.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050234991
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050234991
Tiivistelmä
Ilmastonmuutoksen yksi merkittävä seuraus on merenpinnan eustaattinen nousu, joka aiheutuu meriveden lämpölaajenemisesta ja mannerjäätiköiden sulamisesta johtuvasta lisääntyneestä vesimäärästä. Merenpinnan nousun odotetaan hukuttavan tiettyjä rannikkoalueita ja saaria veden alle. Fennoskandiassa, Merenkurkun alueella merenpinnan nousun vaikutusta alueella tasoittaa maankohoaminen. Maankohoaminen on jääkauden jälkeinen ilmiö, jossa maapallon maankuori ja vaippa palautuvat jäätikön aiheuttamasta painaumasta takaisin entiseen muotoonsa, eli isostaattiseen tasapainotilaansa. Alueella maankohoamisnopeus on maailman suurinta nykyisin, noin 8–9 mm vuodessa. Maankohoamisen takia Merenkurkun alueella voi merenpinnan noususta huolimatta paljastua asteittain uutta maa-aluetta ja kuroutua matalia merenlahtia, kuten fladoja umpeen. Itämerellä merenpinnan pitkäaikaiseen muutokseen vaikuttavat myös lyhytaikaiset vedenkorkeusvaihtelut, jotka aiheutuvat tuulista, ilmanpaine- eroista sekä Itämeren ominaisheilahtelusta. Merenpinta voikin näiden tekijöiden vaikutuksesta paljastaa uusia maa-alueita hetkellisesti lisää tai aiheuttaa tulvavesiä uusista maa-alueista huolimatta.
Tavoitteena tässä tutkimuksessa onkin tarkastella, kuinka eri ilmastoskenaarioiden merenpinnan nousuennusteet vaikuttavat maankohoamisen kanssa Raippaluodon Väderskabottnenin merenlahden alueen rantaviivan ja maa-alueiden kehitykseen vuoteen 2100 mennessä. Lisäksi tarkastelen, kuinka vedenkorkeusvaihtelut, kuten ääriarvot vaikuttavat väliaikaisesti maa-alueiden paljastumiseen tai veden alle jäämiseen.
Tutkimuksessa hyödynnetään alueen meren syvyystietoja, korkeusmallia ja paikallisia lyhyen aikavälin vedenkorkeushavaintoja. Lisäksi ilmastoskenaarioita, kuten SSP2-4.5 ja SSP5-8.5 hyödynnetään havainnollistamaan paikallista muutosta pitkänaikavälin merenpinnan nousulle. Aineistoja analysoidaan paikkatietomenetelmällä, jonka avulla havainnollistetaan esimerkiksi maankohoamisen, pitkänaikavälin merenpinnan nousun ja näiden yhteisvaikutusten sekä lyhyen aikavälin vedenkorkeusvaihtelujen merkitys tutkimusalueen rantaviivan ja maa-alueiden kehitykselle.
Vuonna 2100 mennessä maankohoaminen kompensoi merenpinnan nousua ja merenpinta laskee eri ilmastoskenaarioista huolimatta. SSP2-4.5-ilmastoskenaariolla maa-aluetta paljastuu huomattavasti enemmän kuin SSP5-8.5- ilmastoskenaariossa. Lisäksi vedenkorkeusvaihtelujen ääriarvot aiheuttavat skenaariosta riippumatta suuria tulvia maksimi vedenkorkeudessa ja paljastavat väliaikaisesti huomattavasti lisää maa-aluetta minimi vedenkorkeudella. Tulva alueet olivat kuitenkin pienempiä skenaarioiden myötä paljastuvien uusien maa-alueiden takia. Uudet maa-alueet mahdollisesti pienentävät tulvariskiä alueella vuoteen 2100 mennessä.
Tavoitteena tässä tutkimuksessa onkin tarkastella, kuinka eri ilmastoskenaarioiden merenpinnan nousuennusteet vaikuttavat maankohoamisen kanssa Raippaluodon Väderskabottnenin merenlahden alueen rantaviivan ja maa-alueiden kehitykseen vuoteen 2100 mennessä. Lisäksi tarkastelen, kuinka vedenkorkeusvaihtelut, kuten ääriarvot vaikuttavat väliaikaisesti maa-alueiden paljastumiseen tai veden alle jäämiseen.
Tutkimuksessa hyödynnetään alueen meren syvyystietoja, korkeusmallia ja paikallisia lyhyen aikavälin vedenkorkeushavaintoja. Lisäksi ilmastoskenaarioita, kuten SSP2-4.5 ja SSP5-8.5 hyödynnetään havainnollistamaan paikallista muutosta pitkänaikavälin merenpinnan nousulle. Aineistoja analysoidaan paikkatietomenetelmällä, jonka avulla havainnollistetaan esimerkiksi maankohoamisen, pitkänaikavälin merenpinnan nousun ja näiden yhteisvaikutusten sekä lyhyen aikavälin vedenkorkeusvaihtelujen merkitys tutkimusalueen rantaviivan ja maa-alueiden kehitykselle.
Vuonna 2100 mennessä maankohoaminen kompensoi merenpinnan nousua ja merenpinta laskee eri ilmastoskenaarioista huolimatta. SSP2-4.5-ilmastoskenaariolla maa-aluetta paljastuu huomattavasti enemmän kuin SSP5-8.5- ilmastoskenaariossa. Lisäksi vedenkorkeusvaihtelujen ääriarvot aiheuttavat skenaariosta riippumatta suuria tulvia maksimi vedenkorkeudessa ja paljastavat väliaikaisesti huomattavasti lisää maa-aluetta minimi vedenkorkeudella. Tulva alueet olivat kuitenkin pienempiä skenaarioiden myötä paljastuvien uusien maa-alueiden takia. Uudet maa-alueet mahdollisesti pienentävät tulvariskiä alueella vuoteen 2100 mennessä.