Sosiaalinen liikkuvuus ja muuttoliike kansainvälisesti ja Suomen pääkaupunkiseudulla : Kirjallisuuskatsaus kahden teorian valossa
Suvanto, Niklas (2025-05-02)
Sosiaalinen liikkuvuus ja muuttoliike kansainvälisesti ja Suomen pääkaupunkiseudulla : Kirjallisuuskatsaus kahden teorian valossa
Suvanto, Niklas
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050536434
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050536434
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan muuttoliikkeen vaikutuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen Suomen pääkaupunkiseudulla. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavoin koulutukseen ja työmarkkinoihin perustuva muuttoliike vaikuttaa yksilöiden sosioekonomiseen asemaan. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimuksia kahden taloustieteellisen teorian, eli sosiaalisen liikkuvuuden teorian ja agglomeraatioteorian viitekehyksessä.
Keskeinen havainto on, että muuttoliike voi joko edistää tai rajoittaa sosiaalista liikkuvuutta riippuen muuttajien yksilöllisistä ominaisuuksista ja asuinalueen piirteistä. Erityisesti lapset ja naiset hyötyvät muuttoliikkeestä, jos he pääsevät alueille, joissa on laadukas koulutus ja tehokkaat työmarkkinat. Toisaalta korkeat asumiskustannukset ja alueellinen segregaatiokehitys voivat rajoittaa pienituloisten mahdollisuuksia hyödyntää samoja mahdollisuuksia.
Agglomeraatioteoria täydentää ilmiön taloudellista näkökulmaa osoittamalla, että kaupungistumisen tuottamat hyödyt keskittyvät usein hyväosaisille. Kasvukeskusten suuret agglomeraatioedut voivat lisätä eriarvoisuutta, mikäli rakenteellisia esteitä ei tunnisteta ja pureta. Tutkimus painottaa politiikkatoimien merkitystä koulutuksen ja palvelujen saavutettavuuden turvaamisessa.
Tutkielma osoittaa, että muuttoliike on moniulotteinen ilmiö: se ei yksin ratkaise sosiaalista liikkuvuutta, sillä lisäksi muuttoliikkeen vaikuttavuutta muovaavat alueelliset rakenteet ja yksilölliset resurssit. Sen seurauksena aluekehityksen ja sosiaalipolitiikan toimet ovat ratkaisevassa asemassa vertikaalisen sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistamisessa.
Keskeinen havainto on, että muuttoliike voi joko edistää tai rajoittaa sosiaalista liikkuvuutta riippuen muuttajien yksilöllisistä ominaisuuksista ja asuinalueen piirteistä. Erityisesti lapset ja naiset hyötyvät muuttoliikkeestä, jos he pääsevät alueille, joissa on laadukas koulutus ja tehokkaat työmarkkinat. Toisaalta korkeat asumiskustannukset ja alueellinen segregaatiokehitys voivat rajoittaa pienituloisten mahdollisuuksia hyödyntää samoja mahdollisuuksia.
Agglomeraatioteoria täydentää ilmiön taloudellista näkökulmaa osoittamalla, että kaupungistumisen tuottamat hyödyt keskittyvät usein hyväosaisille. Kasvukeskusten suuret agglomeraatioedut voivat lisätä eriarvoisuutta, mikäli rakenteellisia esteitä ei tunnisteta ja pureta. Tutkimus painottaa politiikkatoimien merkitystä koulutuksen ja palvelujen saavutettavuuden turvaamisessa.
Tutkielma osoittaa, että muuttoliike on moniulotteinen ilmiö: se ei yksin ratkaise sosiaalista liikkuvuutta, sillä lisäksi muuttoliikkeen vaikuttavuutta muovaavat alueelliset rakenteet ja yksilölliset resurssit. Sen seurauksena aluekehityksen ja sosiaalipolitiikan toimet ovat ratkaisevassa asemassa vertikaalisen sosiaalisen liikkuvuuden mahdollistamisessa.