Ryhmään kuuluminen monikulttuurisen tyttöryhmän ohjatussa vapaa-ajan toiminnassa : etnografinen tutkielma
Aittasalo, Jenni (2025-04-09)
Ryhmään kuuluminen monikulttuurisen tyttöryhmän ohjatussa vapaa-ajan toiminnassa : etnografinen tutkielma
Aittasalo, Jenni
(09.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050838585
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050838585
Tiivistelmä
Tässä etnografisessa tutkimuksessa tarkasteltiin monikulttuuristen tyttöryhmien ryhmään kuulumisen tuottamista tyttöjen nuorisotilan ohjatussa vapaa-ajan toiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia mekanismeja ryhmään kuuluminen ja ryhmästä erottaminen sisältävät sekä miten nuorisotilan sosiaalinen tila muotoutuu tyttöjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus keskittyi erityisesti siihen, miten tytöt rakensivat keskinäisiä suhteitaan, määrittelivät ryhmärajoja ja käyttivät sosiaalista pääomaa liikkuessaan tilan sisäisissä hierarkioissa.
Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että nuorisotilan vertaisryhmissä syntyi dynaamisia ryhmään kuulumisen ja erottamisen prosesseja. Tilan vakiokävijät muodostivat keskeisiä sosiaalisia sisäpiiriryhmiä, joissa kuuluminen perustui pitkälti sosiaalisiin suhteisiin ja kulttuuriseen pääomaan. Uusien tulokkaiden asema määräytyi pitkälti sen perusteella, tunsivatko he jo ennalta tilan vakiokävijöitä. Lisäksi tulokset osoittavat, että ryhmäroolit olivat joustavia ja dynaamisia: tietyt yksilöt ottivat johtajuutta, kun taas toiset jäivät taustalle ja omaksuivat hiljaisempia rooleja. Ryhmädynamiikka muotoutui jatkuvasti tyttöjen keskinäisten neuvottelujen ja normien myötä. Tärkeäksi tekijäksi nousi äänenkäytön merkitys: äänekkyys ja itsensä ilmaiseminen näyttäytyivät ryhmään kuulumisen keinoina, mutta samalla ne saattoivat myös vahvistaa ryhmän sisäisiä hierarkioita.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voitiin todeta, että ohjattu vapaa-ajan toiminta oli sosialisaatioympäristö, joka muokkautui osallistujien toiminnan kautta. Tyttöjen nuorisotilat tarjoavat tilan monenlaisille kuulumisen muodoille, mutta ne eivät automaattisesti takaa inklusiivisuutta, sillä ryhmädynamiikat voivat myös sulkea ulkopuolelle yksilöitä, jotka eivät täyttäneet ryhmän vakiintuneita normeja ja joilla ei ollut tietynlaista kulttuurista pääomaa. Näin ollen tutkimus korostaa, että ohjatussa vapaa-ajan toiminnassa olisi tärkeää tiedostaa vertaisryhmien yhteys kuulumisen kokemuksiin ja tarjota keinoja monimuotoisten sosiaalisten suhteiden tukemiseen.
Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että nuorisotilan vertaisryhmissä syntyi dynaamisia ryhmään kuulumisen ja erottamisen prosesseja. Tilan vakiokävijät muodostivat keskeisiä sosiaalisia sisäpiiriryhmiä, joissa kuuluminen perustui pitkälti sosiaalisiin suhteisiin ja kulttuuriseen pääomaan. Uusien tulokkaiden asema määräytyi pitkälti sen perusteella, tunsivatko he jo ennalta tilan vakiokävijöitä. Lisäksi tulokset osoittavat, että ryhmäroolit olivat joustavia ja dynaamisia: tietyt yksilöt ottivat johtajuutta, kun taas toiset jäivät taustalle ja omaksuivat hiljaisempia rooleja. Ryhmädynamiikka muotoutui jatkuvasti tyttöjen keskinäisten neuvottelujen ja normien myötä. Tärkeäksi tekijäksi nousi äänenkäytön merkitys: äänekkyys ja itsensä ilmaiseminen näyttäytyivät ryhmään kuulumisen keinoina, mutta samalla ne saattoivat myös vahvistaa ryhmän sisäisiä hierarkioita.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voitiin todeta, että ohjattu vapaa-ajan toiminta oli sosialisaatioympäristö, joka muokkautui osallistujien toiminnan kautta. Tyttöjen nuorisotilat tarjoavat tilan monenlaisille kuulumisen muodoille, mutta ne eivät automaattisesti takaa inklusiivisuutta, sillä ryhmädynamiikat voivat myös sulkea ulkopuolelle yksilöitä, jotka eivät täyttäneet ryhmän vakiintuneita normeja ja joilla ei ollut tietynlaista kulttuurista pääomaa. Näin ollen tutkimus korostaa, että ohjatussa vapaa-ajan toiminnassa olisi tärkeää tiedostaa vertaisryhmien yhteys kuulumisen kokemuksiin ja tarjota keinoja monimuotoisten sosiaalisten suhteiden tukemiseen.