"Meillä on nollatoleranssi syrjinnälle" : Diskurssianalyysi korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista intersektionaalisen feminismin näkökulmasta
Keskiniva, Kukka (2025-05-02)
"Meillä on nollatoleranssi syrjinnälle" : Diskurssianalyysi korkeakoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmista intersektionaalisen feminismin näkökulmasta
Keskiniva, Kukka
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050839200
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050839200
Tiivistelmä
Suomessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki vaativat korkeakouluja laatimaan työntekijöille ja opiskelijoille tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, millaisina tasa-arvo ja yhdenvertaisuus korkeakoulujen suunnitelmissa näyttäytyivät ja mitä diskursiivisia keinoja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa ilmeni. Tutkielman aineisto koostui 36:sta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, jotka oli kerätty yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen nettisivuilta. Tutkielman taustateoriana käytettiin Crenshawn (1989) intersektionaalista teoriaa ja menetelmänä diskurssianalyysia.
Tutkielman tulokset koostuivat neljästä diskurssista. Kieltävä diskurssi ilmeni puhetapana, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyi jo saavutettuna tavoitteena. Kieltävässä diskurssissa käsitys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta rakennettiin kiistämisen ja etäännyttämisen keinoin. Tasapainottelun diskurssissa puolestaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät tapauskohtaisesti arvioitavina seikkoina. Diskurssissa ilmenivät selonteot siitä, milloin jokin tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittymätön tavoite voitiin asettaa tärkeämmäksi kuin yhdenvertaisuuden tai tasa-arvon tavoittelu.
Häivyttävässä diskurssissa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät neutraloituina tavoitteina. Diskurssille tyypillisiä puhetapoja olivat abstraktin kielen käyttö ja toteavat lauseet. Tiedostava diskurssi puolestaan kuvasi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta aktiivisia toimenpiteitä edellyttävänä. Tiedostavalle diskurssille ominaisia keinoja olivat konkreettiset parannusehdotukset ja haasteiden esille tuominen.
Tutkielman tulosten johtopäätöksenä on, että vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kuuluisi tähdätä asioiden edistämiseen, häivyttävän ja kieltävän diskurssin kautta voidaan ymmärtää, kuinka tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen voivat jäädä osassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia etäisiksi tavoitteiksi. Rasismi, vammaisiin kohdistuva syrjintä ja sukupuolten epätasa-arvo tulevat osassa suunnitelmia pintapuolisesti käsitellyiksi tai jäävät käsittelemättä kokonaan. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tutkiminen olisi jatkossakin tärkeää, sillä niiden sisältämä kielenkäyttö rakentaa sitä sosiaalista ympäristöä, jossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen myös käytännössä tapahtuu.
Tutkielman tulokset koostuivat neljästä diskurssista. Kieltävä diskurssi ilmeni puhetapana, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyi jo saavutettuna tavoitteena. Kieltävässä diskurssissa käsitys tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta rakennettiin kiistämisen ja etäännyttämisen keinoin. Tasapainottelun diskurssissa puolestaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät tapauskohtaisesti arvioitavina seikkoina. Diskurssissa ilmenivät selonteot siitä, milloin jokin tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittymätön tavoite voitiin asettaa tärkeämmäksi kuin yhdenvertaisuuden tai tasa-arvon tavoittelu.
Häivyttävässä diskurssissa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus näyttäytyivät neutraloituina tavoitteina. Diskurssille tyypillisiä puhetapoja olivat abstraktin kielen käyttö ja toteavat lauseet. Tiedostava diskurssi puolestaan kuvasi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta aktiivisia toimenpiteitä edellyttävänä. Tiedostavalle diskurssille ominaisia keinoja olivat konkreettiset parannusehdotukset ja haasteiden esille tuominen.
Tutkielman tulosten johtopäätöksenä on, että vaikka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kuuluisi tähdätä asioiden edistämiseen, häivyttävän ja kieltävän diskurssin kautta voidaan ymmärtää, kuinka tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen voivat jäädä osassa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia etäisiksi tavoitteiksi. Rasismi, vammaisiin kohdistuva syrjintä ja sukupuolten epätasa-arvo tulevat osassa suunnitelmia pintapuolisesti käsitellyiksi tai jäävät käsittelemättä kokonaan. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tutkiminen olisi jatkossakin tärkeää, sillä niiden sisältämä kielenkäyttö rakentaa sitä sosiaalista ympäristöä, jossa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen myös käytännössä tapahtuu.