Riippuvuuden rajat? : Digitaalisen kulutuksen diskurssit ja käytännöt mediateksteissä
Aho, Maisa (2025-05-04)
Riippuvuuden rajat? : Digitaalisen kulutuksen diskurssit ja käytännöt mediateksteissä
(04.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050939531
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025050939531
Tiivistelmä
Digitaalisen kulutuksen riippuvuutta on aiemmin tarkasteltu erityisesti yksilöpsykologisesta näkökulmasta, vaikka nykyään tunnistetaankin kohdennetun mainonnan ja digitaalisten alustojen käyttöliittymäsuunnittelun merkitys kulutuskäytäntöjen muotoutumisessa. Sen sijaan mediatekstien merkityksenantoa ja tulkintoja aiheesta on tutkittu vähemmän, erityisesti suomalaisessa kontekstissa.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on vastata tähän tietotarpeeseen tarkastelemalla sitä, miten Suomen kaksi suurinta uutismediaa, Helsingin Sanomat ja Yle, kuvaavat ongelmalliseksi miellettyä digitaalista kulutusta. Tutkielmassa analysoidaan, minkälaisia merkityksiä ja diskursseja nämä uutismediat tuottavat, ja pohditaan, minkälaisia seurauksia tietynlaisilla kuvauksilla aiheesta voi olla.
Tutkielman aineistona toimii 42 uutisartikkelia, joissa käsitellään digitaaliseen mediaan liittyviä ongelmia tai sen negatiivisia vaikutuksia. Analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkasteltiin, millaisia subjektipositioita kuluttajille tarjotaan ja minkälaisten diskurssien kautta digitaalisen kulutuksen riippuvuutta tai negatiivisia vaikutuksia ymmärretään. Tuloksia tulkittiin käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, joka auttoi ymmärtämään toisteista kulutuskäyttäytymistä rutiininomaisena, arkisena käytäntönä yksilöllisen ja tietoisen kulutuksen sijaan.
Tutkielma osoittaa, että uutislehdistö käsittelee ongelmalliseksi miellettyä digitaalista kulutusta riski- ja uhkakeskeisesti esittäen sen ilmiönä, johon tarvitaan niin yhteiskunnallista sääntelyä kuin yksilöllistä itsekuria. Vastuu ongelmien syyllisistä ja ratkaisijoista jakautuu eri tavoin tutkielmassa tunnistetuissa diskursseissa: normatiivisessa ohjausdiskurssissa, manipulaatiodiskurssissa ja itsekuridiskurssissa. Näissä diskursseissa media ei ainoastaan raportoi huolista, vaan osallistuu aktiivisesti ongelman määrittelyyn ja kehystämiseen. Tämä vaikuttaa siihen, miten kuluttajat ja heidän toimintansa näyttäytyvät julkisessa keskustelussa.
Tutkielma täydentää aiempaa kansainvälistä tutkimusta median luomista representaatioista digitaalisesta kulutuksesta ja riippuvuudesta, ja tuo aiheeseen suomalaisen näkökulman. Tutkielma myös lisää ymmärrystä siitä, miten media muokkaa käsityksiä aiheesta ja kulutuksen sosiaalisista ja kulttuurisista merkityksistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on vastata tähän tietotarpeeseen tarkastelemalla sitä, miten Suomen kaksi suurinta uutismediaa, Helsingin Sanomat ja Yle, kuvaavat ongelmalliseksi miellettyä digitaalista kulutusta. Tutkielmassa analysoidaan, minkälaisia merkityksiä ja diskursseja nämä uutismediat tuottavat, ja pohditaan, minkälaisia seurauksia tietynlaisilla kuvauksilla aiheesta voi olla.
Tutkielman aineistona toimii 42 uutisartikkelia, joissa käsitellään digitaaliseen mediaan liittyviä ongelmia tai sen negatiivisia vaikutuksia. Analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla tarkasteltiin, millaisia subjektipositioita kuluttajille tarjotaan ja minkälaisten diskurssien kautta digitaalisen kulutuksen riippuvuutta tai negatiivisia vaikutuksia ymmärretään. Tuloksia tulkittiin käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, joka auttoi ymmärtämään toisteista kulutuskäyttäytymistä rutiininomaisena, arkisena käytäntönä yksilöllisen ja tietoisen kulutuksen sijaan.
Tutkielma osoittaa, että uutislehdistö käsittelee ongelmalliseksi miellettyä digitaalista kulutusta riski- ja uhkakeskeisesti esittäen sen ilmiönä, johon tarvitaan niin yhteiskunnallista sääntelyä kuin yksilöllistä itsekuria. Vastuu ongelmien syyllisistä ja ratkaisijoista jakautuu eri tavoin tutkielmassa tunnistetuissa diskursseissa: normatiivisessa ohjausdiskurssissa, manipulaatiodiskurssissa ja itsekuridiskurssissa. Näissä diskursseissa media ei ainoastaan raportoi huolista, vaan osallistuu aktiivisesti ongelman määrittelyyn ja kehystämiseen. Tämä vaikuttaa siihen, miten kuluttajat ja heidän toimintansa näyttäytyvät julkisessa keskustelussa.
Tutkielma täydentää aiempaa kansainvälistä tutkimusta median luomista representaatioista digitaalisesta kulutuksesta ja riippuvuudesta, ja tuo aiheeseen suomalaisen näkökulman. Tutkielma myös lisää ymmärrystä siitä, miten media muokkaa käsityksiä aiheesta ja kulutuksen sosiaalisista ja kulttuurisista merkityksistä.