Geopoliittinen riski ja julkisten menojen allokaatio : Vertaileva analyysi Suomen ja muiden Pohjoismaiden puolustusinvestoinneista
Kiminki, Kimmo (2025-05-07)
Geopoliittinen riski ja julkisten menojen allokaatio : Vertaileva analyysi Suomen ja muiden Pohjoismaiden puolustusinvestoinneista
(07.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051240379
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051240379
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee, miten geopoliittiset riskit ovat vaikuttaneet Pohjoismaiden puolustusmenoihin ja julkisten resurssien allokaatioon vuosina 1995–2023. Erityisesti tutkimus keskittyy siihen, miksi Suomen reaktio geopoliittisiin riskeihin, kuten puolustusmenojen merkittävä nousu, poikkeaa muista Pohjoismaista. Samalla selvitetään, miten julkisten resurssien allokaatio on onnistunut välttämään syrjäytysvaikutuksia.
Tutkimuksessa hyödynnetään kvantitatiivisia menetelmiä, joissa tarkastellaan SIPRI:n puolustusmenoja, Nordic Statistics -tietokannan julkisten menojen tietoja sekä Caldara & Iacoviellon (2022) geopoliittisen riskin indeksiä. Analyysi perustuu vektoriautoregressiivisiin malleihin, Grangerin kausaliteettitesteihin ja Spearmanin korrelaatioanalyysiin.
Keskeiset tulokset osoittavat, että Suomen voimakas reaktio, joka ajoittuu Venäjän uhkaan ja NATO-jäsenyyteen, erottuu muista Pohjoismaista. Kuitenkin korrelaatio geopoliittisen riskin ja puolustusmenojen välillä oli heikosti negatiivinen eikä tilastollisesti merkitsevä. Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, reaktiot olivat maltillisempia, eikä merkittävää tilastollista yhteyttä havaittu. Lisäksi tutkimus ei löytänyt todisteita syrjäytysvaikutuksesta, sillä terveys- ja koulutusmenojen osuudet pysyivät tarkastelujaksolla vakaina kaikissa maissa.
Tutkimuksen mukaan geopoliittisten riskien hallinta vaatii institutionaalisia mekanismeja, kuten strategisia vararahastoja, jotka vähentävät kriisiaikaista budjettipainetta. Norjan öljyrahaston kaltaiset ratkaisut tarjoavat esimerkillisen mallin, jossa resurssien allokaatio turvallisuuteen ei vaadi kompromisseja muiden julkisten hyödykkeiden saatavuudesta.
Tutkimuksessa hyödynnetään kvantitatiivisia menetelmiä, joissa tarkastellaan SIPRI:n puolustusmenoja, Nordic Statistics -tietokannan julkisten menojen tietoja sekä Caldara & Iacoviellon (2022) geopoliittisen riskin indeksiä. Analyysi perustuu vektoriautoregressiivisiin malleihin, Grangerin kausaliteettitesteihin ja Spearmanin korrelaatioanalyysiin.
Keskeiset tulokset osoittavat, että Suomen voimakas reaktio, joka ajoittuu Venäjän uhkaan ja NATO-jäsenyyteen, erottuu muista Pohjoismaista. Kuitenkin korrelaatio geopoliittisen riskin ja puolustusmenojen välillä oli heikosti negatiivinen eikä tilastollisesti merkitsevä. Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, reaktiot olivat maltillisempia, eikä merkittävää tilastollista yhteyttä havaittu. Lisäksi tutkimus ei löytänyt todisteita syrjäytysvaikutuksesta, sillä terveys- ja koulutusmenojen osuudet pysyivät tarkastelujaksolla vakaina kaikissa maissa.
Tutkimuksen mukaan geopoliittisten riskien hallinta vaatii institutionaalisia mekanismeja, kuten strategisia vararahastoja, jotka vähentävät kriisiaikaista budjettipainetta. Norjan öljyrahaston kaltaiset ratkaisut tarjoavat esimerkillisen mallin, jossa resurssien allokaatio turvallisuuteen ei vaadi kompromisseja muiden julkisten hyödykkeiden saatavuudesta.