Clinical evaluation of swallowing

Abstract

Swallowing difficulty, or dysphagia, is a common symptom resulting from aging, disease, or stress-related mechanisms (functional dysphagia). Dysphagia affects physical and mental health, quality of life, and social interactions. If left untreated, it can lead to serious complications such as malnutrition, dehydration, and aspiration pneumonia. However, many individuals fail to recognize their condition.

The diagnosis of dysphagia relies on a patient’s medical history, clinical examination, and diagnostic tests such as videofluoroscopy (VFS) or flexible endoscopic evaluation of swallowing (FEES). Because swallowing is a complex process, benign symptoms unrelated to disease can occur. This condition, known as functional dysphagia, is as debilitating and costly as organic dysphagia.

This dissertation aimed to translate and validate the Finnish version of the Eating Assessment Tool (EAT-10) for assessing swallowing symptoms and to evaluate the effectiveness of EAT-10 and the water swallow test (WST) in determining the need for VFS. The Finnish EAT-10 proved to be a valid, reliable tool for diagnosing and monitoring dysphagia. The WST was more effective than EAT-10 in identifying patients who would benefit from VFS. Reliability analyses of VFS assessments revealed the strongest agreements in evaluating pharyngeal residues and penetration-aspiration findings. The clinical significance of objective measurements remained unclear.

This study also examined the impact of FEES with swallowing guidance on dysphagia. The results showed notable benefits, particularly for patients with functional dysphagia, as early as the first month. These findings highlight the importance of early intervention for this group, for whom extensive diagnostic testing may not be necessary.

This research refines dysphagia assessment and diagnostic protocols, introduces the validated Finnish EAT-10 questionnaire, and emphasizes targeted use of diagnostic tools like VFS and FEES. It provides valuable insights to improve patient outcomes, reduce healthcare costs, and optimize resource use in managing dysphagia.

<b>Nielemisen kliininen arviointi</b>

Nielemisvaikeus eli dysfagia on yleinen oire, joka johtuu ikääntymisestä, sairauksista tai stressiin liittyvistä mekanismeista (toiminnallinen dysfagia). Dysfagia vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, elämänlaatuun ja sosiaalisiin suhteisiin. Hoitamattomana se voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten aliravitsemusta, kuivumista ja aspiraatiopneumoniaa. Toisaalta nielemisvaikeus voi jäädä myös tunnistamatta.

Nielemisvaikeuden diagnostiikka perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaessa jatkotutkimuksiin kuten videofluoroskopiaan (VFS) tai nielemisen tähystystutkimukseen (FEES). Koska nieleminen on monimutkainen tapahtumasarja, siinä voi ilmetä hyvänlaatuisia, sairauteen liittymättömiä oireita. Toiminnallinen dysfagia heikentää elämänlaatua ja aiheuttaa terveydenhuollon kustannuksia vastaavasti kuin elimellinenkin nielemisvaikeus.

Väitöskirjatyön tavoitteena oli suomentaa ja validoida käyttöön nielemisen oirekysely Eating Assessment Tool, EAT-10, sekä arvioida sen ja vesitestin käyttökelpoisuutta VFS:n tarveharkinnassa. Suomenkielinen EAT-10 osoittautui validiksi ja luotettavaksi työkaluksi dysfagian arvioinnissa ja seurannassa. Vesitesti puolestaan osoittautui käyttökelpoisemmaksi VFS-tutkimuksesta hyötyvien potilaiden tunnistamisessa. VFS:n reliabiliteettianalyysit osoittivat vahvimmat yhteneväisyydet nielun residuaalien ja penetraatio-aspiraatiolöydösten arvioinnissa. Objektiivisten mittausten kliininen merkitys jäi epäselväksi.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös FEES-tutkimuksen ja nielemisohjauksen vaikutuksia. Tutkimuksessa havaittiin kertaluontoisen nielemisohjauksen hyödyttävän erityisesti toiminnallisesta dysfagiasta kärsiviä potilaita jo ensimmäisen kuukauden aikana. Havainnot korostavat varhaisen intervention merkitystä näille potilaille, joille laajat diagnostiset tutkimukset eivät välttämättä ole tarpeen.

Tutkimus tarkentaa nielemisvaikeuden arviointi- ja tutkimusprotokollia, esittelee validoidun suomalaisen EAT-10-kyselyn ja painottaa diagnostisten työkalujen kohdennettua käyttöä. Tämä väitöskirja tarjoaa arvokkaita näkökulmia potilaiden hoitotulosten parantamiseen, terveydenhuollon kustannusten vähentämiseen ja resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen dysfagian hoidossa.