Varhaisten sosioemotionaalisten oireiden yhteys myöhempiin kielellisiin taitoihin
Pyykönen, Jenna; Peltonen, Maija (2025-04-14)
Varhaisten sosioemotionaalisten oireiden yhteys myöhempiin kielellisiin taitoihin
Pyykönen, Jenna
Peltonen, Maija
(14.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342062
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342062
Tiivistelmä
Vaikka lapsen sosioemotionaalisten ja kielellisten taitojen tiedetään korreloivan keskenään, ei näiden taitojen välisistä taustamekanismeista ole varmuutta. On vielä epäselvää, vaikuttavatko sosioemotionaaliset ja kielelliset taidot itsessään toistensa syntyyn vai vaikuttaako niiden syntyyn yhteiset kehityksen taustalla olevat tekijät.
Tässä tutkimuksessa tutkimme sosioemotionaalisten oireiden ja kielellisten taitojen mahdollisen yhteyden suuntaa tarkastelemalla, ennustavatko varhaiset sosioemotionaaliset oireet kahden vuoden iässä myöhempiä kielellisiä taitoja viiden vuoden iässä. Tutkimuksemme aineisto kuuluu suureen varsinaissuomalaiseen FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen. Lasten varhaisia sosioemotionaalisia oireita mittasimme kahden vuoden iässä vanhempien täyttämällä Brief Infant-Toddler Social Emotional Assesment -kyselylomakkeella ja myöhempiä kielellisiä taitoja viiden vuoden iässä Reynellin kielellisen kehityksen testillä. Sosioemotionaalisten oireiden ja kielellisten taitojen yhteyttä tarkastelimme lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksemme avulla pyrimme muodostamaan kokonaiskuvan siitä, miten varhaiset sosioemotionaaliset oireet sekä taustalla vaikuttavat tekijät ennustavat lapsen kielellisiä taitoja. Lisäksi pyrimme saamaan lisää tietoa sosioemotionaalisten ja kielellisten haasteiden välisen yhteyden vaikutuksen suunnasta.
Tutkimuksessamme muodostimme lineaarisen regressiomallin, jolla pyrimme selittämään sosioemotionaalisten oireiden yhteyttä kielellisiin taitoihin. Muodostetun mallin perusteella varhaiset sosioemotionaaliset oireet eivät ennustaneet myöhempiä kielellisiä taitoja, kun otimme huomioon lapsen sukupuolen ja äidin koulutustason. Havaitsimme tilastollisesti merkitsevän päävaikutuksen lapsen sukupuolen ja äidin koulutustason osalta. Havainnot eivät kuitenkaan osoittautuneet merkityksellisiksi tutkimuskysymyksemme kannalta.
Tutkimuksemme tulos ei tue teoriaa siitä, että kielellisten taitojen haasteita selittää aiempi sosioemotionaalinen oireilu. On siis mahdollista, että oireiden yhteisesiintyvyyden taustalla on varhaisten kielellisten haasteiden yhteys myöhempään sosioemotionaaliseen oireiluun, tai oireiden taustalla on yhteinen taustatekijä ainakin joidenkin lasten kohdalla. Tutkimuksen tulosten perusteella kielellisten haasteiden riskitekijöistä on tehtävä jatkotutkimusta, jotta voidaan mahdollistaa intervention aikaistaminen sekä oikea kohdentaminen. Sosioemotionaalisten ja kielellisten haasteiden välisestä yhteydestä tarvitaan siis edelleen lisää tutkimusta.
Tässä tutkimuksessa tutkimme sosioemotionaalisten oireiden ja kielellisten taitojen mahdollisen yhteyden suuntaa tarkastelemalla, ennustavatko varhaiset sosioemotionaaliset oireet kahden vuoden iässä myöhempiä kielellisiä taitoja viiden vuoden iässä. Tutkimuksemme aineisto kuuluu suureen varsinaissuomalaiseen FinnBrain-syntymäkohorttitutkimukseen. Lasten varhaisia sosioemotionaalisia oireita mittasimme kahden vuoden iässä vanhempien täyttämällä Brief Infant-Toddler Social Emotional Assesment -kyselylomakkeella ja myöhempiä kielellisiä taitoja viiden vuoden iässä Reynellin kielellisen kehityksen testillä. Sosioemotionaalisten oireiden ja kielellisten taitojen yhteyttä tarkastelimme lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksemme avulla pyrimme muodostamaan kokonaiskuvan siitä, miten varhaiset sosioemotionaaliset oireet sekä taustalla vaikuttavat tekijät ennustavat lapsen kielellisiä taitoja. Lisäksi pyrimme saamaan lisää tietoa sosioemotionaalisten ja kielellisten haasteiden välisen yhteyden vaikutuksen suunnasta.
Tutkimuksessamme muodostimme lineaarisen regressiomallin, jolla pyrimme selittämään sosioemotionaalisten oireiden yhteyttä kielellisiin taitoihin. Muodostetun mallin perusteella varhaiset sosioemotionaaliset oireet eivät ennustaneet myöhempiä kielellisiä taitoja, kun otimme huomioon lapsen sukupuolen ja äidin koulutustason. Havaitsimme tilastollisesti merkitsevän päävaikutuksen lapsen sukupuolen ja äidin koulutustason osalta. Havainnot eivät kuitenkaan osoittautuneet merkityksellisiksi tutkimuskysymyksemme kannalta.
Tutkimuksemme tulos ei tue teoriaa siitä, että kielellisten taitojen haasteita selittää aiempi sosioemotionaalinen oireilu. On siis mahdollista, että oireiden yhteisesiintyvyyden taustalla on varhaisten kielellisten haasteiden yhteys myöhempään sosioemotionaaliseen oireiluun, tai oireiden taustalla on yhteinen taustatekijä ainakin joidenkin lasten kohdalla. Tutkimuksen tulosten perusteella kielellisten haasteiden riskitekijöistä on tehtävä jatkotutkimusta, jotta voidaan mahdollistaa intervention aikaistaminen sekä oikea kohdentaminen. Sosioemotionaalisten ja kielellisten haasteiden välisestä yhteydestä tarvitaan siis edelleen lisää tutkimusta.