Istumisen tauottaminen toimisto- ja etätyössä
Iisalo, Vilma (2025-05-07)
Istumisen tauottaminen toimisto- ja etätyössä
(07.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051341937
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051341937
Tiivistelmä
Istuminen on merkittävässä osassa monien työpäivää. Istumisella on kuitenkin todettu runsaasti niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin haittoja ihmisen terveydelle, minkä vuoksi yhtäjaksoiseen istumiseen kuluvaa aikaa tulisi rajata ja tauottaa. Vuonna 2019 alkaneen maailmanlaajuisen koronapandemian myötä myös etätyöskentely on noussut suosituksi työntekomuodoksi toimistotöiden rinnalle. Etätöiden yleistymisen vuoksi onkin tärkeää selvittää, miten etätyöskentely vaikuttaa työikäisten istumisen määrään sekä istumisen tauottamiseen.
Tämän syventävien opintojen opinnäytetyön aiheena on istumisen tauottaminen toimisto- ja etätyössä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään istumisen ja paikallaanolon vaikutuksia ihmisen terveyteen, toimistotöissä jo toteutettuja pitkittyneeseen istumiseen kohdistuvia interventioita sekä etätyön vaikutusta istumiseen. Opinnäytetyön kokeellisessa osiossa tarkastellaan istumiseen kuluvaa aikaa, istumisen taukojen määrää sekä työolosuhteita hybridityöntekijöillä niin toimisto- kuin etätyössä.
Tutkimuksen aineisto on osa WORKDAY-tutkimusta (WORKDAY Study. Tutkimus | WORKDAY Study). Tutkimukseen sisältyivät tutkimuskysely- ja liikemittariosiot 99 hybridityöntekijältä. Tutkimuskyselyllä kerättiin tietoa tutkittavien fyysisistä ominaisuuksista, asumisesta, työstä, elintavoista, terveydentilasta sekä hyvinvoinnista. Liikemittaritutkimukset suoritettiin reiteen kiinnitettävällä Fibion Sens -liikemittarilla, joka keräsi dataa tutkittavien reiden kiihtyvyydestä, reisikulmasta sekä ihon lämpötilasta. Liikemittarilla saatiin tietoa tutkittavien paikallaanolon ja eri aktiivisuusluokkien määristä työviikon ajalta.
Tutkimuksessa havaittiin etätöissä istumisen määrän olevan suurempaa kuin toimistotöissä. Tutkittavat itse raportoivat istuvansa toimistotyöajalla 5,4 tuntia ja etätyöajalla 6,1 tuntia (keskiarvoero 0,7 tuntia, 95 % LV 0,5; 1,0, p<0.0001). Liikemittaridatan tuloksista paikallaanoloa kertyi toimistotyöajalla 5,0 tuntia ja etätyöajalla 5,5 tuntia (keskiarvoero 31 min, 95 % LV 15; 48). Seisomaannousuja havaittiin liikemittaridatasta kuitenkin etätyöajalla enemmän kuin toimistotyöajalla (etänä 30, toimistossa 24, keskiarvoero 6, 95 % LV 4;9, p<0,0001).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etätyössä istutaan enemmän kuin toimistotyössä, vaikka seisomaannousuja kertyy etänä enemmän. Etätyöskentelyn istumisen rajoittamiseen tulisi jatkossa pyrkiä niin yksilö- kuin organisaatiotasolla.
Tämän syventävien opintojen opinnäytetyön aiheena on istumisen tauottaminen toimisto- ja etätyössä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään istumisen ja paikallaanolon vaikutuksia ihmisen terveyteen, toimistotöissä jo toteutettuja pitkittyneeseen istumiseen kohdistuvia interventioita sekä etätyön vaikutusta istumiseen. Opinnäytetyön kokeellisessa osiossa tarkastellaan istumiseen kuluvaa aikaa, istumisen taukojen määrää sekä työolosuhteita hybridityöntekijöillä niin toimisto- kuin etätyössä.
Tutkimuksen aineisto on osa WORKDAY-tutkimusta (WORKDAY Study. Tutkimus | WORKDAY Study). Tutkimukseen sisältyivät tutkimuskysely- ja liikemittariosiot 99 hybridityöntekijältä. Tutkimuskyselyllä kerättiin tietoa tutkittavien fyysisistä ominaisuuksista, asumisesta, työstä, elintavoista, terveydentilasta sekä hyvinvoinnista. Liikemittaritutkimukset suoritettiin reiteen kiinnitettävällä Fibion Sens -liikemittarilla, joka keräsi dataa tutkittavien reiden kiihtyvyydestä, reisikulmasta sekä ihon lämpötilasta. Liikemittarilla saatiin tietoa tutkittavien paikallaanolon ja eri aktiivisuusluokkien määristä työviikon ajalta.
Tutkimuksessa havaittiin etätöissä istumisen määrän olevan suurempaa kuin toimistotöissä. Tutkittavat itse raportoivat istuvansa toimistotyöajalla 5,4 tuntia ja etätyöajalla 6,1 tuntia (keskiarvoero 0,7 tuntia, 95 % LV 0,5; 1,0, p<0.0001). Liikemittaridatan tuloksista paikallaanoloa kertyi toimistotyöajalla 5,0 tuntia ja etätyöajalla 5,5 tuntia (keskiarvoero 31 min, 95 % LV 15; 48). Seisomaannousuja havaittiin liikemittaridatasta kuitenkin etätyöajalla enemmän kuin toimistotyöajalla (etänä 30, toimistossa 24, keskiarvoero 6, 95 % LV 4;9, p<0,0001).
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etätyössä istutaan enemmän kuin toimistotyössä, vaikka seisomaannousuja kertyy etänä enemmän. Etätyöskentelyn istumisen rajoittamiseen tulisi jatkossa pyrkiä niin yksilö- kuin organisaatiotasolla.