1-3-vuotiaiden lasten leikkiin liittyminen ja leikkiviesteihin vastaaminen
Jalonen, Elli; Kilpinen, Emilia (2025-05-11)
1-3-vuotiaiden lasten leikkiin liittyminen ja leikkiviesteihin vastaaminen
(11.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342281
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051342281
Tiivistelmä
Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee 1–3-vuotiaiden lasten leikkiin liittymistä ja lasten tapoja vastata leikkiviesteihin. Lisäksi tutkimme, millaista tukea opettaja antaa lasten leikkiin liittymisessä leikkitilanteessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Aineistona käytettiin neljää 10–20 minuutin videota lasten leikkitilanteista.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 1–2-vuotiaat lapset käyttivät leikkiviesteinä eniten materiaalista objektia, kuten lelun ojentamista vertaiselle tai opettajalle. Sen sijaan 2–3-vuotiaat lapset ilmaisivat leikkiin liittymistä useimmiten verbaalisesti puheen avulla. 1–2-vuotiailla lapsilla liittyminen leikkiin tapahtui yleensä samaa toimintaa matkimalla esimerkiksi hyppimällä tai materiaalisen objektin vastaanottamisella. Myös 1–3-vuotiailla leikkiin liittyminen tapahtui usein matkimalla vertaisen toimintaa. Oli myös tapauksia, jossa lapset saivat ymmärryksen ”tämä on leikkiä”-viestin puheen avulla. Vaikka lapset tekivät leikkiviestejä aktiivisesti, niihin vastattiin harvemmin kuin niitä tehtiin. Opettajan antama tuki liittyi pitkälti leikin juonen ja pitkäkestoisuuden tukemiseen ja ylläpitämiseen ei niinkään leikkiin liittymisen tukemiseen.
Leikki on lapsille ominainen tapa oppia, ja se tukee erityisesti kaveri- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Tämä kandidaatintutkielma korostaakin varhaiskasvatuksen merkitystä leikkiin liittymisen tukemisessa ja yhteisleikin edistämisessä. Tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksessa tulisi tukea lasten leikkiin liittymistä leikin kannattelun lisäksi leikkiin liittymisen taitoja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 1–2-vuotiaat lapset käyttivät leikkiviesteinä eniten materiaalista objektia, kuten lelun ojentamista vertaiselle tai opettajalle. Sen sijaan 2–3-vuotiaat lapset ilmaisivat leikkiin liittymistä useimmiten verbaalisesti puheen avulla. 1–2-vuotiailla lapsilla liittyminen leikkiin tapahtui yleensä samaa toimintaa matkimalla esimerkiksi hyppimällä tai materiaalisen objektin vastaanottamisella. Myös 1–3-vuotiailla leikkiin liittyminen tapahtui usein matkimalla vertaisen toimintaa. Oli myös tapauksia, jossa lapset saivat ymmärryksen ”tämä on leikkiä”-viestin puheen avulla. Vaikka lapset tekivät leikkiviestejä aktiivisesti, niihin vastattiin harvemmin kuin niitä tehtiin. Opettajan antama tuki liittyi pitkälti leikin juonen ja pitkäkestoisuuden tukemiseen ja ylläpitämiseen ei niinkään leikkiin liittymisen tukemiseen.
Leikki on lapsille ominainen tapa oppia, ja se tukee erityisesti kaveri- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Tämä kandidaatintutkielma korostaakin varhaiskasvatuksen merkitystä leikkiin liittymisen tukemisessa ja yhteisleikin edistämisessä. Tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksessa tulisi tukea lasten leikkiin liittymistä leikin kannattelun lisäksi leikkiin liittymisen taitoja.