Osingonjaon ja omien osakkeiden takaisinostamisen vertailu signaloinnin näkökulmasta

Abstract

Osingonjako ja omien osakkeiden takaisinostaminen ovat yritysten keskeisimpiä tapoja jakaa voittoa omistajilleen. Rahoitusteorian näkökulmasta yritysten voitonjakopäätökset eivät ole ainoastaan rahavirtojen jakamista, vaan myös keinoja viestiä markkinoille yrityksen kokonaisvaltaisesta tilanteesta. Molemmat voitonjakokäytännöt lähettävät yrityksestä ulospäin markkinoille erilaisia signaaleja esimerkiksi sen tämänhetkisestä taloudellisesta tilanteesta, tulevaisuuden näkymistä sekä johdon näkemyksestä yrityksen osakkeen todellisesta arvosta.

Signalointiteorian mukaan yrityksen sisäpiirillä, esimerkiksi yritysjohdolla, on ulkoisiin sijoittajiin verratessa hallussaan enemmän tietoa yrityksen todellisesta arvosta sekä nykyisistä ja tulevista kassavirroista. Tällainen informaation epäsymmetria aiheuttaa tarpeen signaaleille, joita hyödyntämällä yritys voi välittää tietoa muillekin markkinaosapuolille. Yrityksen tekemät voitonjakopäätökset voivat tällöin vaikuttaa sijoittajien käsityksiin esimerkiksi yrityksen arvosta, taloudellisesta tilanteesta sekä tulevaisuuden suunnasta, mikä taas voi saada aikaan erilaisia markkinareaktioita.

Perinteisesti osingonjako on nähty merkkinä vakaasta ja ennustettavissa olevasta tuloksentekokyvystä. Säännöllisesti maksettavat osingot viestivät, että yritys on kannattava ja kykenee jatkossakin tuottamaan kassavirtaa, jolla osingot voidaan rahoittaa. Omien osakkeiden takaisinostaminen on varsinkin viimeisten vuosikymmenien aikana noussut osingonjaon ohella yritysten merkittäväksi varojenjakotavaksi. Takaisinostoissa yritys ostaa omia osakkeitaan takaisin markkinoilta, jonka jälkeen ne joko pidetään yrityksen hallussa, mitätöidään tai luovutetaan eteenpäin. Toimi on usein kertaluonteinen, joten se ei sido yritystä tulevaisuudessa samalla tavalla kuin osingonmaksu. Yleisen käsityksen mukaan takaisinostoja käytetään usein signaalina siitä, että yritysjohto uskoo yrityksen osakkeen olevan aliarvostettu. Molemmat tavat voivat kuitenkin signaloida myös muunlaisista merkityksistä.

Kirjallisuuskatsauksena toteutetussa tutkielmassa on hyödynnetty esimerkiksi jo olemassa olevaa akateemista kirjallisuutta, aiempia tutkimuksia sekä tieteellisiä julkaisuja. Lähteiden avulla tutkielmassa analysoidaan, millaisia erilaisia signaaleja osingonjaon ja omien osakkeiden takaisinostamisen avulla voidaan välittää ja millaisia eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia signaaleilla on. Lisäksi havainnoidaan, miten signaalit vaikuttavat muiden markkinaosapuolien ajatuksiin ja toimintaan, eli millaisia markkinareaktioita signaalit synnyttävät.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että niin osingonjako kuin omien osakkeiden takaisinostaminenkin voivat toimia uskottavana ja vaikuttavana signalointimekanismina. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan voivat täydentää toisiaan niin viestintä- kuin voitonjakostrategiassakin. Molemmat tavat voivat tietyissä tilanteissa toimia tehokkaina signaaleina yrityksen tosiasiallisesta tilasta ja johdon odotuksista tulevaisuuden suhteen. Signalointiteorian valossa kumpikaan voitonjakotapa ei ole yksiselitteisesti parempi, vaan niiden tehokkuus ja vaikutukset riippuvat kontekstista ja siitä, kuinka uskottavina sijoittajat pitävät saamiaan signaaleja.