Luokanopettajien käsitykset toiminnallisuudesta alkuopetuksessa: Toiminnallisen opetuksen määrittelyt, käytännöt ja perustelut

Abstract

Tässä Pro gradu- tutkielmassani tutkin sitä, miten luokanopettajat määrittelevät toiminnallisuutta, millaisin tavoin ja menetelmin luokanopettajat toteuttavat toiminnallisuutta alkuopetuksessa ja miten he perustelevat toiminnallisuden käyttämistä. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen ensin opetuskäsitystutkimusta ja erityisesti käytännöllistä tietoa, johon opettajien päätöksenteko esimerkiksi opetusmenetelmien valintaan liittyen perustuu. Esittelen Clarkiin ja Petersoniin (1986) perustuen opettajan pedagogisen ajattelun ja toiminnan mallin sekä edelleen Allas, Leijen & Toom (2016) esittämät opetuksellisen toimintatiedon viitekehyksen, joita käytän tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen lisäksi toiminnallisen opetuksen lähtökohtia.

Tutkimukseen osallistui vastasi yhteensä 51 luokanopettajaa, jotka ovat työskennelleet alkuopetuksessa. Laadullinen aineisto kerättiin avoimella kyselyllä, johon opettajat kirjoittivat tekstimuodossa vastauksensa toiminnallisen opetuksen toteuttamista koskeviin kysymyksiin. Luokittelin analysoidessani aineiston ensin opetuksellisen toimintatiedon viitekehyksestä johdettuihin pääluokkiin: toiminnallisen opetuksen määrittelyt, toiminnallisen opetuksen käytännöt ja toiminnallisen opetuksen perustelut. Tämän jälkeen luokittelin aineiston alaluokkiin aineistolähtöisesti käyttäen sisällönanalyysia.

Luokanopettajat toivat eniten esille toiminnallisen opetuksen käytäntöön liittyviä ilmauksia ja vähiten toiminnallisuuden määrittelyyn liittyviä ilmauksia. Tutkimuksen tulosten perusteella luokanopettajien mielestä toiminnallisuus on aktiivista ja fyysistä liikettä sisältävää toimintaa. Lisäksi toiminallisuus on luokanopettajien mielestä käytännönläheistä ja siihen kuuluu konkreettisuus. Luokanopettajat perustelevat, että toiminnallisuudella on paljon hyötyjä oppimiseen. Se auttaa oppilaita myös keskittymään ja motivoi heitä. Toiminnallisuus luokanopettajien mukaan helpottaa eriyttämistä. Luokanopettajat kuitenkin myös tunnistavat sen, että toiminnallisuus ei sovi kaikille ja lisäksi se vaatii opettajalta resursseja ja vaivannäköä paljon.

Luokanopettaajat kertoivat käyttävänsä eniten toiminnallisuutta äidinkielessä ja matematiikassa sekä vähiten uskonnossa. Luokanopettajien mielestä toiminnallisuus soveltuu sopivissa määrin käytettäväksi kaikissa oppiaineissa ja tilanteissa. Erityisesti sopivina tilanteina toiminnallisuuden käyttöön luokanopettajat pitävät tauotusta ja kertausta. Rauhoittumiseen vaativiin tilanteisiin ja uuden asian opetteluun, toiminnallisuus ei opettajien mielestä sovi. Toiminnallisuutta toteutettiin paljon ketju- tehtävillä, joissa haettiin käytävästä tai musta paikasta, usein värinopan osoittama, tehtävä, joka mentiin omalle paikalle tekemään ja haettiin taas uusi tehtävä. Monet opettajat kertoivat käyttävänsä myös leikkejä ja pelejä toiminnallisina menetelminä sekä hyödynsivät toiminnallisuuteen paljon eri materiaaleja ja välineitä.

Tutkimus tarjoaa opettajille tietoa toiminnallisuudesta ja eri tavoista toteuttaa toiminnallisuuta alkuopetuksessa. Tutkimuksen tulokset olivat monilta osin yhtenäisiä kirjallisuuden ja aikaisempien tutkimusten kanssa. Seuraavaksi olisi mielenkiintoista lähteä havainnoimaan toiminnallisuutta ja saada sitä kautta toiminnallisuuden käytöstä vielä tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimustieota. Mielenkiintoista olisi saada aiheesta tutkimustietoa myös oppilaiden näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan vähäisen tutkimuksen takia opettajien käsityksiä toiminnallisuudesta ja sen käytöstä on tärkeä tutkia lisää.