Käsityön aineenopettajien näkemyksiä käsityön tulevaisuudesta
Hautala, Eero; Wallin, Eemeli (2025-05-06)
Käsityön aineenopettajien näkemyksiä käsityön tulevaisuudesta
(06.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051444629
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051444629
Tiivistelmä
Tämä Pro gradu -tutkielma tarkastelee käsityökasvatuksen nykypäivän haasteita ja kehityssuuntia erityisesti teknologiakasvatuksen, monimateriaalisuuden ja yhteisopettajuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten teknologian kehitys vaikuttaa käsityön opetukseen, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia monimateriaalisuus tuo mukanaan sekä miten yhteisopettajuus tukee käsityöopetuksen kehittymistä.
Tutkimus perustuu laadulliseen lähestymistapaan ja aineisto on kerätty Webropol-kyselyn avulla, joka suunnattiin käsityön aineenopettajille. Kyselyyn vastasi yhteensä 13 käsityön aineenopettajaa. Kyselyllä kartoitettiin opettajien kokemuksia, näkemyksiä ja haasteita liittyen käsityön opetuksen nykytilaan ja sen kehittämiseen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa vastauksia luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaisesti.
Tulokset osoittavat, että teknologian integroiminen käsityökasvatukseen tuo uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Erityisesti 3D-tulostuksen, laserleikkureiden ja digitaalisen suunnittelun käyttö on lisääntynyt, mutta opettajien lisäkoulutuksen ja resurssien puute vaikeuttaa teknologian tehokasta hyödyntämistä. Monimateriaalisuus, eli eri materiaalien yhdistäminen käsityöprojekteissa, nähdään opetusta rikastavana tekijänä, mutta sen toteuttaminen edellyttää tarkkaa suunnittelua ja riittäviä materiaaliresursseja. Yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden yhdistää eri käsityöalojen asiantuntemusta, mutta sen onnistuminen riippuu vahvasti opettajien välisestä yhteistyöstä ja koulun resursseista.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että käsityökasvatuksen kehittäminen edellyttää opettajien täydennyskoulutuksen lisäämistä erityisesti teknologian ja monimateriaalisuuden osalta. Lisäksi koulujen resursointiin tulisi panostaa, jotta uuden teknologian ja monimateriaalisuuden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Yhteisopettajuuden laajempaa hyödyntämistä tulisi edistää, sillä se voi lisätä opetuksen laatua ja monipuolistaa oppimiskokemuksia.
Tutkimus perustuu laadulliseen lähestymistapaan ja aineisto on kerätty Webropol-kyselyn avulla, joka suunnattiin käsityön aineenopettajille. Kyselyyn vastasi yhteensä 13 käsityön aineenopettajaa. Kyselyllä kartoitettiin opettajien kokemuksia, näkemyksiä ja haasteita liittyen käsityön opetuksen nykytilaan ja sen kehittämiseen. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa vastauksia luokiteltiin tutkimuskysymysten mukaisesti.
Tulokset osoittavat, että teknologian integroiminen käsityökasvatukseen tuo uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Erityisesti 3D-tulostuksen, laserleikkureiden ja digitaalisen suunnittelun käyttö on lisääntynyt, mutta opettajien lisäkoulutuksen ja resurssien puute vaikeuttaa teknologian tehokasta hyödyntämistä. Monimateriaalisuus, eli eri materiaalien yhdistäminen käsityöprojekteissa, nähdään opetusta rikastavana tekijänä, mutta sen toteuttaminen edellyttää tarkkaa suunnittelua ja riittäviä materiaaliresursseja. Yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden yhdistää eri käsityöalojen asiantuntemusta, mutta sen onnistuminen riippuu vahvasti opettajien välisestä yhteistyöstä ja koulun resursseista.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että käsityökasvatuksen kehittäminen edellyttää opettajien täydennyskoulutuksen lisäämistä erityisesti teknologian ja monimateriaalisuuden osalta. Lisäksi koulujen resursointiin tulisi panostaa, jotta uuden teknologian ja monimateriaalisuuden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Yhteisopettajuuden laajempaa hyödyntämistä tulisi edistää, sillä se voi lisätä opetuksen laatua ja monipuolistaa oppimiskokemuksia.