”Kuuluu työhön, mutta sitä ei pidä sietää” : Väkivalta ja sen koetut vaikutukset työhyvinvointiin erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskentelyssä
Aho, Anni (2025-05-02)
”Kuuluu työhön, mutta sitä ei pidä sietää” : Väkivalta ja sen koetut vaikutukset työhyvinvointiin erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskentelyssä
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545513
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545513
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää erityislasten kanssa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia työssään kohtaamasta väkivallasta sekä sen koetuista vaikutuksista työhyvinvointiin. Tutkimuksessa väkivallan tekijänä toimi erityistä tukea tarvitseva lapsi tai nuori. Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella huhtikuussa 2024 Turun alueen erityistason sijaishuollon yksiköiden sekä erityiskoulujen ja -luokkien henkilöstöltä. Kyselyyn vastasi yhteensä 21 erityislasten kanssa työskentelevää. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Analyysin tuloksena muodostui seitsemän yläluokkaa, jotka kuvasivat sekä väkivallan ilmenemismuotoja että sen vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimuksen perusteella väkivalta on yleinen osa erityislasten kanssa tehtävää työtä, ja se ilmenee sekä henkisenä että fyysisenä väkivaltana. Fyysistä väkivaltaa kuvattiin mm. lyömisenä, puremisena ja tavaroiden heittelynä, kun taas henkinen väkivalta ilmenee haukkumisena ja uhkailuna. Työntekijöiden kokemukset osoittavat, että väkivalta heikentää työssä jaksamista ja voi aiheuttaa pitkäkestoista stressiä, univaikeuksia sekä vaikuttaa ammatilliseen itsetuntoon ja työuran suunnitteluun.
Tuloksista käy ilmi, että väkivallan koetut vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä, vaan kokemukset vaihtelevat työntekijän yksilöllisten voimavarojen, tulkintojen ja työyhteisön tuen mukaan. Osa vastaajista koki väkivallan osaksi työn arkea, kun taas toisille se oli merkittävä kuormitustekijä. Työn kuormittavuuden ja voimavarojen epätasapaino selittyy osin työn vaatimusten ja resurssien mallin (JD-R) kautta, jonka mukaan jatkuva kuormitus ilman riittäviä voimavaroja voi johtaa työuupumukseen.
Analyysin tuloksena muodostui seitsemän yläluokkaa, jotka kuvasivat sekä väkivallan ilmenemismuotoja että sen vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimuksen perusteella väkivalta on yleinen osa erityislasten kanssa tehtävää työtä, ja se ilmenee sekä henkisenä että fyysisenä väkivaltana. Fyysistä väkivaltaa kuvattiin mm. lyömisenä, puremisena ja tavaroiden heittelynä, kun taas henkinen väkivalta ilmenee haukkumisena ja uhkailuna. Työntekijöiden kokemukset osoittavat, että väkivalta heikentää työssä jaksamista ja voi aiheuttaa pitkäkestoista stressiä, univaikeuksia sekä vaikuttaa ammatilliseen itsetuntoon ja työuran suunnitteluun.
Tuloksista käy ilmi, että väkivallan koetut vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä, vaan kokemukset vaihtelevat työntekijän yksilöllisten voimavarojen, tulkintojen ja työyhteisön tuen mukaan. Osa vastaajista koki väkivallan osaksi työn arkea, kun taas toisille se oli merkittävä kuormitustekijä. Työn kuormittavuuden ja voimavarojen epätasapaino selittyy osin työn vaatimusten ja resurssien mallin (JD-R) kautta, jonka mukaan jatkuva kuormitus ilman riittäviä voimavaroja voi johtaa työuupumukseen.