Arvokkaan vesistömaiseman menetys lisä- ja täydennysrakentamisessa : Kaavoitus- ja rakentamisoikeudellinen näkökulma maanomistajan asemaan
Vinberg, Jenna (2025-04-14)
Arvokkaan vesistömaiseman menetys lisä- ja täydennysrakentamisessa : Kaavoitus- ja rakentamisoikeudellinen näkökulma maanomistajan asemaan
(14.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545487
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545487
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on vesistömaiseman menetykseen perustuva kiinteistön arvonlasku kaupunkiympäristössä tapahtuvan lisä- ja täydennysrakentamisen seurauksena sekä arvonlaskun kärsivän maanomistajan oikeusasema. Keskiössä on asetelma, jossa asemakaavanmuutoksella mahdollistetun hankkeen toteuttamisen seurauksena vesistömaiseman markkina-arvo siirtyy hankekiinteistölle. Tavoitteena on lainopillisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen systematisoida voimassa olevan kaavoitus- ja lupajärjestelmän puitteissa kiinteistön omistajan omistusoikeuden suojan muodostumista aiheena olevassa asetelmassa sekä arvioida oikeusjärjestelmän arvopohjaan perustuvaa potentiaalia laajentaa maiseman varallisuusoikeudellisiin aspekteihin kiinnittyvää omaisuudensuojaa.
Alueidenkäytön suunnittelussa maankäytön tarpeet ratkaistaan omistussuhteista riippumatta ja maanomistajan omaisuudensuojaa vertikaalisuhteessa turvataan kompensoimalla taloudellisiin arvoihin palautuvia kohtuuttomia menetyksiä ja haittoja. Kaavoitus- ja lupajärjestelmässä julkisoikeudellisilla, mutta luonteeltaan kaksoisvaikutteisilla normeilla vaikutetaan samalla horisontaalisuhteissa kiinteistöjen arvo-odotuksiin. Käytännössä maankäytön ratkaisuilla saatetaan samalla vaikuttaa merkittävästi maanomistajien välisiin varallisuussuhteisiin ilman, että kollision osapuolet ovat varsinaisessa oikeussuhteessa toisiinsa nähden. Kaavoitus- ja lupajärjestelmässä ei kuitenkaan ole merkittävästi säännelty yksityisten välistä oikeussuhdetta siitäkään huolimatta, että jännitteet oikeudellisessa suhteessa saattavat olla myös horisontaalisia.
Kysymys on olennainen Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:ään perustuvan omaisuudensuojan näkökulmasta. Tehokkaiden oikeussuojakeinojen, joiden avulla maanomistaja voisi suojata kiinteistönsä vesistömaiseman taloudellista arvoa horisontaalisuhteessa, puuttuminen johtaa tilanteeseen, jossa kahden omaisuudensuojan kollisio ratkaistaan välillisesti julkisoikeudellisten normien kautta. Käytännössä maiseman varallisuusoikeudellinen arvo nauttii oikeusjärjestelmän suojaa vain välillisenä oikeutena tilanteissa, joissa maiseman säilyttämistä voidaan perustella myös julkisen edun intresseillä. Sekä julkisoikeudellisessa normistossa suojatut oikeushyvät että maiseman varallisuusoikeudellinen arvostus perustuvat samaan arvopohjaan, jonka lisäksi yhteiskunnallinen käsitys oikeudenmukaisuudesta vaikuttaisi puoltavan tehokkaampien oikeussuojakeinojen säätämistä horisontaalisuhteisia oikeuksien kollisioita silmällä pitäen.
Alueidenkäytön suunnittelussa maankäytön tarpeet ratkaistaan omistussuhteista riippumatta ja maanomistajan omaisuudensuojaa vertikaalisuhteessa turvataan kompensoimalla taloudellisiin arvoihin palautuvia kohtuuttomia menetyksiä ja haittoja. Kaavoitus- ja lupajärjestelmässä julkisoikeudellisilla, mutta luonteeltaan kaksoisvaikutteisilla normeilla vaikutetaan samalla horisontaalisuhteissa kiinteistöjen arvo-odotuksiin. Käytännössä maankäytön ratkaisuilla saatetaan samalla vaikuttaa merkittävästi maanomistajien välisiin varallisuussuhteisiin ilman, että kollision osapuolet ovat varsinaisessa oikeussuhteessa toisiinsa nähden. Kaavoitus- ja lupajärjestelmässä ei kuitenkaan ole merkittävästi säännelty yksityisten välistä oikeussuhdetta siitäkään huolimatta, että jännitteet oikeudellisessa suhteessa saattavat olla myös horisontaalisia.
Kysymys on olennainen Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:ään perustuvan omaisuudensuojan näkökulmasta. Tehokkaiden oikeussuojakeinojen, joiden avulla maanomistaja voisi suojata kiinteistönsä vesistömaiseman taloudellista arvoa horisontaalisuhteessa, puuttuminen johtaa tilanteeseen, jossa kahden omaisuudensuojan kollisio ratkaistaan välillisesti julkisoikeudellisten normien kautta. Käytännössä maiseman varallisuusoikeudellinen arvo nauttii oikeusjärjestelmän suojaa vain välillisenä oikeutena tilanteissa, joissa maiseman säilyttämistä voidaan perustella myös julkisen edun intresseillä. Sekä julkisoikeudellisessa normistossa suojatut oikeushyvät että maiseman varallisuusoikeudellinen arvostus perustuvat samaan arvopohjaan, jonka lisäksi yhteiskunnallinen käsitys oikeudenmukaisuudesta vaikuttaisi puoltavan tehokkaampien oikeussuojakeinojen säätämistä horisontaalisuhteisia oikeuksien kollisioita silmällä pitäen.