Sanaleikkien kääntäminen kahden Tatu ja Patu -kirjan ranskannoksessa
Kolehmainen, Aimee (2025-04-23)
Sanaleikkien kääntäminen kahden Tatu ja Patu -kirjan ranskannoksessa
(23.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545501
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051545501
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sanaleikkien kääntämistä kahden lapsille suunnatun kuvakirjan käännöksessä suomesta ranskaan. Sanaleikkejä tarkastellaan suhteessa kirjojen kuvitukseen kääntämisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on vastata kolmeen kysymykseen: minkälaisia sanaleikkejä löytyy kahdesta Tatu ja Patu -kirjasta? Miten sanaleikkejä on käännetty kahdessa tutkimusaineistoon kuuluvassa Tatu ja Patu -kirjan ranskannoksessa? Lisäksi selvitetään, onko tietynlaisten sanaleikkien kääntämiseen käytetty samanlaisia käännösstrategioita.
Aineisto koostuu 52 sanaleikistä, jotka ovat peräisin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoista Tatun ja Patun oudot kojeet (2005) ja Tatu ja Patu työn touhussa (2006) sekä niiden ranskannoksista Tatou & Patou Les incroyables inventions (2009) ja Tatou & Patou Les Super Métiers (2009), jotka on kääntänyt Johanna Kuningas. Kirjassa Tatu ja Patu työn touhussa esitellään 12 ammattia kirjasarjalle ominaisella humoristisella tavalla. Tatun ja Patun oudot kojeet on rakenteeltaan hyvin samalainen, mutta ammattien sijaan aukeamilla esitellään 14 Tatun ja Patun hullunkurista keksintöä. Aineisto kerättiin manuaalisesti kirjoista, minkä jälkeen ne listattiin Excel-taulukkoon. Aineiston rajaamiseen vaikutti eniten saatavilla olevan materiaalin määrä, sillä kyseiset käännökset ovat kirjasarjan ainoat ranskannokset.
Ennen varsinaista analyysia suomenkieliset sanaleikit luokiteltiin neljään luokkaan (Delabastita, 1996) niiden hyödyntämien kielellisten rakenteiden perusteella (fonetiikka, morfologia, leksikko tai syntaksi). Tämän karkean jaottelun jälkeen sanaleikit luokiteltiin tarkempiin luokkiin Epsteinin (2012) ja Delabastitan (1996) sanaleikkiluokitteluja hyödyntäen. Karkean jaottelun tekeminen helpotti sanaleikkien hahmottamista ja sijoittamista tarkempiin luokkiin. Käännösstrategioiden analyysissä käytetty tutkimusmenetelmä oli vertaileva tekstisanalyysi. Kyseessä on laadullinen analyysi, jonka avulla saatiin lisäksi määrällistä tietoa käännösstrategioiden esiintymisestä juuri tässä aineistossa. Vertailu perustui luokitteluun, joka tehtiin Epsteinin (2012) ja Delabastitan (1996) käännösstrategialuokittelujen pohjalta. Luokittelu sisältää viisi kategoriaa: poisto, säilyttäminen, sanaleikki, ei sanaleikkiä ja retorinen keino.
Sanaleikkien analyysin pohjalta voidaan sanoa, että aineistossa esiintyi eniten leksikkoon perustuvia sanaleikkejä. Lisäksi aineistossa esiintyi morfologiaan ja fonetiikkaan perustuvia sanaleikkejä. Käännösstrategioiden analyysi osoitti, että aineistossa eniten käytetty strategia on sanaleikki, jota käytettiin 27 sanaleikin kääntämisessä. Kääntäjä on siis useimmissa tapauksissa löytänyt kohdekielestä vastineen, joka vastaa enemmän tai vähemmän lähtökielen sanaleikkiä. Toiseksi käytetyin strategia oli ei sanaleikkiä, joka esiintyi aineistossa 13 kertaa. Retorista keinoa, säilyttämistä ja poistoa oli käytetty suurin piirtein yhtä monta kertaa: 5, 4 ja 3.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että sanaleikkien kääntäminen on mahdollista, ja ainakin tässä aineistossa keino, jota kääntäjä on suosinut. Sanaleikkejä on kyseisten Tatu ja Patu -kirjojen ranskannoksissa käännetty useimmiten sanaleikillä. Tietynlaisten sanaleikkien kääntämisessä käytetyissä strategioissa löytyi yhtenäisyyttä, mutta myös hajontaa. On siis mahdoton yleistää, että tässä aineistossa samantyyppisten sanaleikkien kääntämisessä olisi käytetty ainoastaan yhtä ja samaa strategiaa. Jatkotutkimuksessa aineistoa voisi laajentaa koskemaan useampia lastenkirjoja, myös eri kääntäjiltä. Tutkimusta voisi tehdä myös Tatu ja Patu -kirjojen erikielisten käännösten välillä.
Aineisto koostuu 52 sanaleikistä, jotka ovat peräisin Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoista Tatun ja Patun oudot kojeet (2005) ja Tatu ja Patu työn touhussa (2006) sekä niiden ranskannoksista Tatou & Patou Les incroyables inventions (2009) ja Tatou & Patou Les Super Métiers (2009), jotka on kääntänyt Johanna Kuningas. Kirjassa Tatu ja Patu työn touhussa esitellään 12 ammattia kirjasarjalle ominaisella humoristisella tavalla. Tatun ja Patun oudot kojeet on rakenteeltaan hyvin samalainen, mutta ammattien sijaan aukeamilla esitellään 14 Tatun ja Patun hullunkurista keksintöä. Aineisto kerättiin manuaalisesti kirjoista, minkä jälkeen ne listattiin Excel-taulukkoon. Aineiston rajaamiseen vaikutti eniten saatavilla olevan materiaalin määrä, sillä kyseiset käännökset ovat kirjasarjan ainoat ranskannokset.
Ennen varsinaista analyysia suomenkieliset sanaleikit luokiteltiin neljään luokkaan (Delabastita, 1996) niiden hyödyntämien kielellisten rakenteiden perusteella (fonetiikka, morfologia, leksikko tai syntaksi). Tämän karkean jaottelun jälkeen sanaleikit luokiteltiin tarkempiin luokkiin Epsteinin (2012) ja Delabastitan (1996) sanaleikkiluokitteluja hyödyntäen. Karkean jaottelun tekeminen helpotti sanaleikkien hahmottamista ja sijoittamista tarkempiin luokkiin. Käännösstrategioiden analyysissä käytetty tutkimusmenetelmä oli vertaileva tekstisanalyysi. Kyseessä on laadullinen analyysi, jonka avulla saatiin lisäksi määrällistä tietoa käännösstrategioiden esiintymisestä juuri tässä aineistossa. Vertailu perustui luokitteluun, joka tehtiin Epsteinin (2012) ja Delabastitan (1996) käännösstrategialuokittelujen pohjalta. Luokittelu sisältää viisi kategoriaa: poisto, säilyttäminen, sanaleikki, ei sanaleikkiä ja retorinen keino.
Sanaleikkien analyysin pohjalta voidaan sanoa, että aineistossa esiintyi eniten leksikkoon perustuvia sanaleikkejä. Lisäksi aineistossa esiintyi morfologiaan ja fonetiikkaan perustuvia sanaleikkejä. Käännösstrategioiden analyysi osoitti, että aineistossa eniten käytetty strategia on sanaleikki, jota käytettiin 27 sanaleikin kääntämisessä. Kääntäjä on siis useimmissa tapauksissa löytänyt kohdekielestä vastineen, joka vastaa enemmän tai vähemmän lähtökielen sanaleikkiä. Toiseksi käytetyin strategia oli ei sanaleikkiä, joka esiintyi aineistossa 13 kertaa. Retorista keinoa, säilyttämistä ja poistoa oli käytetty suurin piirtein yhtä monta kertaa: 5, 4 ja 3.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että sanaleikkien kääntäminen on mahdollista, ja ainakin tässä aineistossa keino, jota kääntäjä on suosinut. Sanaleikkejä on kyseisten Tatu ja Patu -kirjojen ranskannoksissa käännetty useimmiten sanaleikillä. Tietynlaisten sanaleikkien kääntämisessä käytetyissä strategioissa löytyi yhtenäisyyttä, mutta myös hajontaa. On siis mahdoton yleistää, että tässä aineistossa samantyyppisten sanaleikkien kääntämisessä olisi käytetty ainoastaan yhtä ja samaa strategiaa. Jatkotutkimuksessa aineistoa voisi laajentaa koskemaan useampia lastenkirjoja, myös eri kääntäjiltä. Tutkimusta voisi tehdä myös Tatu ja Patu -kirjojen erikielisten käännösten välillä.