PDA-piirteisten oppilaiden tuki ja kohtaaminen koulussa : Fenomenografinen analyysi vanhempien käsityksistä koulun kyvystä tukea PDA-piirteisiä oppilaita

Abstract

Vanhempien käsitysten mukaan koulun kyky tukea PDA-piirteisiä oppilaita edellyttää erityisesti oppilastuntemusta, yhteistyötä sekä ennakointia ja pysyvyyttä. Vanhempien käsityksen mukaan PDA- oppilaiden kohtaaminen edellyttää oikeaa asennetta ja ymmärrystä, kykyä ja valmiutta hyödyntää kaikkien osaamista ja tarjolla olevaa tietoa sekä riittäviä mukautuksia ja joustoja yhdistettynä tarvittaviin resursseihin mahdollistamaan nämä. Vanhempien käsitysten joukosta tuli myös ilmi vahvan kokemusperäinen näkemys, että koulu ei ole onnistunut tukemaan PDA-piirteisiä lapsia ja ajatus, ettei koulu ole paikka PDA-piirteiselle oppilaalle. Vanhempien käsitykset pohjautuvat kyselytutkimuksella kerättyyn aineistoon, johon vastasi 57 PDA- piirteisen lapsen vanhempaa keväällä 2024. Kysely sisälsi kolme avointa kysymystä, joista kahdessa vanhemmat kertoivat näkemyksiään koulun kyvystä tukea heidän lastansa ja käsityksiään parhaan mahdollisen kohtaamisen edellytyksistä. Tässä tutkielmassa näistä vastauksista on fenomenografisen analyysimenetelmän avulla etsitty vanhempien käsityksiä koulun kyvystä tukea PDA-piirteisiä lapsia ja heidän käsityksiään parhaan mahdollisen kohtaamisen edellytyksistä. PDA on käyttäytymispiirteistö, jonka Elisabeth Newson on alun alkaen määritellyt. PDA on lyhenne englannin kielen sanoista pathological demand avoidance, joka on suomennettu muotoon äärimmäinen vaatimusten välttely. Äärimmäiselle vaatimusten välttelylle on ominaista kaikenlaisten vaatimusten vastustaminen, kontrollitarve ja erilaiset manipulatiiviset toimintatavat yrityksenä hallita tilanteita. PDA-piirteistössä on monia yhtäläisyyksiä uhmakkuushäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön ja autismiin. PDA ei ole oma itsenäinen diagnoosi ja tällä hetkellä sitä pidetään autismin ilmenemisen muotona, mutta asiasta ei vallitse täyttä yksimielisyyttä. PDA tunnetaan myös nimellä EDA (extrem demand avoidance). Tutkielmassa kohtaamista ja tukea lähestytään dialogin näkökulmasta etenkin nojautuen Martin Buberin Minä-Sinä, Minä-Se -sanaparien ilmentämään eroon kohtaamisen laadussa. Minä-Sinä - kohtaamisessa on läsnä kaksi subjektia ja siinä kumpikin osapuoli on mukana kokonaisena. Minä-Se - kohtaamisessa puolestaan on läsnä subjekti ja objekti, jolla on ominaisuuksia. Kasvatussuhteessa tämä tarkoittaa kasvattajan kykyä kohdata kasvatettavansa niin sinä kokonaisena yksilönä, joka hän tässä hetkessä on, mutta myös sinä, mikä juuri hänestä on mahdollista tulla. Kasvatus ei näin ollen voi olla ennalta määrätyn mallin toistamista tai monistamista vaan kasvattajan ja kasvatettavan välillä on vallittava aito dialoginen suhde, jossa molemmat vaikuttavat toisiinsa. Kasvatukseen merkittävästi vaikuttaa myös kasvatuksen tavoitteet, jotka puolestaan pohjaavat vahvasti kasvattajan ja yhteiskunnan ihmiskäsitykseen. Ihanneoppilaan kuvaa haastavat oppilaat, jotka eivät vastaa tätä kuvaa. PDA-piirteiset oppilaat ovat oppilaita, jotka herkästi haastavat opettajien käsityksiä ihanneoppilaista. Opettajan kyky kohdata tällainen oppilas ilmentää myös opettajan ihmiskuvaa. Erilaisuutta arvostavan ja kunnioittavan ihmiskäsityksen voidaankin nähdä olevan edellytys opettajan kyvylle nähdä niin samuus kuin toiseus myös sellaisissa oppilaissa, jotka eivät mukaudu koulun odotuksiin ja vaatimuksiin. Tällaisen ihmiskuvan voidaan sanoa olevan aidon inklusiivinen.