Naisten oikeuspsykiatrisen osaston hoitohenkilökunnan kokemuksia DASA:WV-mittarista: kuvaileva laadullinen tutkimus
Blomqvist, Sanna (2025-04-25)
Naisten oikeuspsykiatrisen osaston hoitohenkilökunnan kokemuksia DASA:WV-mittarista: kuvaileva laadullinen tutkimus
(25.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051646414
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051646414
Tiivistelmä
Väkivaltariskin arviointi on tärkeässä roolissa psykiatrisen hoidon laadun parantamisessa. Väkivaltariskin arviointi viittaa yksilön väkivaltaisen käyttäytymisen todennäköisyyden arviointiin. Arvioinnin tukemiseksi on kehitetty eri konteksteihin sopivia mittareita. Nykyään psykiatrisessa hoitotyössä suositaan strukturoituja mittareita kuten DASA- (Dynamic Appraisal of Situational Aggression) ja DASA:WV (Dynamic Appraisal of Situational Aggression: Women’s Version) -mittareita. DASA-WV on naissukupuolispesifi mittari, joka on kehitetty arvioimaan väkivaltariskiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla henkilökunnan kokemuksia naisten oikeuspsykiatrisen yksikön väkivaltatilanteista ja kokemuksia DASA:WV-mittarin käytöstä sekä kuvailla mittarin kehittämisehdotuksia. DASA:WV-mittarin käyttökokemuksista ei ole tiettävästi aiemmin tehty tutkimusta.
Tutkimus on asetelmaltaan laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkittavat koostuivat erään naisten oikeuspsykiatrisen yksikön hoitohenkilökunnasta (n=7), jotka olivat työssään käyttäneet DASA:WV väkivaltariskin arviointimittaria. Aineistonkeruumenetelmänä oli puoli-strukturoitu fokusryhmähaastattelu. Haastatteluryhmiä oli kaksi. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Naisten oikeuspsykiatrisen osaston henkilökunnan mukaan väkivallan uhka on läsnä osastolla vuorokauden jokaisena hetkenä, sillä potilaiden psyykkinen vointi vaihtelee hyvin nopeasti. DASA:WV-mittarin käytön suhteen hoitohenkilökunta koki, etteivät he ole osanneet hyödyntää mittaria hoitotyössä. He kokivat, että mittarista pitäisi näkyä selkeä hyöty hoitotyöhön. Hoitohenkilökunta käytti mittaria potilaiden kanssa keskustellen, ja he toivat esille, että potilaat ahdistuivat mittarin käytöstä. Hoitohenkilökunnan mukaan mittaria voisi kehittää tiiviimmäksi. Jatkotutkimusehdotuksina on selvittää potilaiden kokemuksia mittarin käytöstä ja miten voidaan jatkossa tunnistaa tehokkaasti oikea kohderyhmä mittarin käytön suhteen sekä mittarin käyttöperiodi. Myös mittarin käytön yhteys haittatapahtumiin tulisi selvittää jatkotutkimuksissa, jolloin saataisiin kuvattua suoraa hyötyä hoitotyöhön. Violence risk assessment has an important role while improving the quality of psychiatric treatment. Violence risk assessment refers to evaluating the likelihood of an individual engaging in violent behavior. Various tools have been developed to support such assessment and suit different contexts. Today, structured assessment tools such as the DASA (Dynamic Appraisal of Situational Aggression) and DASA:WV (Dynamic Appraisal of Situational Aggression: Women’s Version) are commonly used in psychiatric nursing. DASA:WV is a gender-specific tool developed to assess the risk of violence among females. The purpose of this study was to describe staff experiences of violent incidents in a women's forensic psychiatric unit, as well as their experiences of using the DASA:WV tool, and to describe suggestions for the tool’s development. To the best of our knowledge, no previous research has examined the user experiences of the DASA:WV tool.
This study follows a qualitative descriptive research design. The participants consisted of nursing staff (n=7) from a women's forensic psychiatric unit, all of whom had used the DASA:WV violence risk assessment tool in their work. Data was collected through semi-structured focus group interviews. Two interview groups were conducted. The interviews were recorded and transcribed. The data was analyzed using inductive content analysis.
Based on the results, the staff of the women’s forensic psychiatric unit reported that the threat of violence is present on the ward at all times of the day due to the rapid fluctuations in patients' mental states. In terms of using the DASA:WV tool, the nursing staff felt that they had not been able to fully utilize the tool in their daily work. They felt that the tool should produce a clear benefit for nursing care. Staff used the tool in conversation with patients and noted that the tool caused anxiety among some patients. According to the staff, the tool could be developed more concise. Suggestions for further research include exploring patients’ experiences with the tool and identifying the most appropriate target group and optimal period of use for the tool. Additionally, future studies should examine the connection between the tool’s use and adverse events, which could provide clearer evidence of its practical benefits in nursing care.
Tutkimus on asetelmaltaan laadullinen kuvaileva tutkimus. Tutkittavat koostuivat erään naisten oikeuspsykiatrisen yksikön hoitohenkilökunnasta (n=7), jotka olivat työssään käyttäneet DASA:WV väkivaltariskin arviointimittaria. Aineistonkeruumenetelmänä oli puoli-strukturoitu fokusryhmähaastattelu. Haastatteluryhmiä oli kaksi. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Naisten oikeuspsykiatrisen osaston henkilökunnan mukaan väkivallan uhka on läsnä osastolla vuorokauden jokaisena hetkenä, sillä potilaiden psyykkinen vointi vaihtelee hyvin nopeasti. DASA:WV-mittarin käytön suhteen hoitohenkilökunta koki, etteivät he ole osanneet hyödyntää mittaria hoitotyössä. He kokivat, että mittarista pitäisi näkyä selkeä hyöty hoitotyöhön. Hoitohenkilökunta käytti mittaria potilaiden kanssa keskustellen, ja he toivat esille, että potilaat ahdistuivat mittarin käytöstä. Hoitohenkilökunnan mukaan mittaria voisi kehittää tiiviimmäksi. Jatkotutkimusehdotuksina on selvittää potilaiden kokemuksia mittarin käytöstä ja miten voidaan jatkossa tunnistaa tehokkaasti oikea kohderyhmä mittarin käytön suhteen sekä mittarin käyttöperiodi. Myös mittarin käytön yhteys haittatapahtumiin tulisi selvittää jatkotutkimuksissa, jolloin saataisiin kuvattua suoraa hyötyä hoitotyöhön.
This study follows a qualitative descriptive research design. The participants consisted of nursing staff (n=7) from a women's forensic psychiatric unit, all of whom had used the DASA:WV violence risk assessment tool in their work. Data was collected through semi-structured focus group interviews. Two interview groups were conducted. The interviews were recorded and transcribed. The data was analyzed using inductive content analysis.
Based on the results, the staff of the women’s forensic psychiatric unit reported that the threat of violence is present on the ward at all times of the day due to the rapid fluctuations in patients' mental states. In terms of using the DASA:WV tool, the nursing staff felt that they had not been able to fully utilize the tool in their daily work. They felt that the tool should produce a clear benefit for nursing care. Staff used the tool in conversation with patients and noted that the tool caused anxiety among some patients. According to the staff, the tool could be developed more concise. Suggestions for further research include exploring patients’ experiences with the tool and identifying the most appropriate target group and optimal period of use for the tool. Additionally, future studies should examine the connection between the tool’s use and adverse events, which could provide clearer evidence of its practical benefits in nursing care.