Market Valuation and the Performance of Dollar-Cost Averaging vs. Lump-Sum Investing

Abstract

The research problem addressed in this thesis relates to a practical financial planning question that many individual, professional and institutional investors might face during their lifetimes. Suppose one getting a large one-time payment – for example, 120 000 $ in inheritance or court settlement. Would it be better to invest all of the funds immediately to the stock market or use time-diversification, divide the received sum evenly and then invest a monthly sum of 10 000 $ into the market (S&P500 for example), regardless of its price. In academic literature the first strategy is called lump-sum investing (LSI) and the latter strategy of making equal investments at pre-determined time intervals is called dollar-cost averaging (DCA). The main research question and a gap in academic literature to be answered in this thesis is as follows: Is there a statistically significant relationship between valuation ratios and DCA outperformance? Another question to be answered is that does DCA performance exhibit any time variation? Methodology to achieve this objective includes backtesting of different DCA and LSI strategies against historical data of the S&P 500 Total Return Index, while using the 3-month Treasury bill rate as a proxy for returns on cash in the DCA portfolio. After annual returns for each period and strategy have been calculated, those returns are compared against different valuation ratios of the S&P500, them being Shiller’s CAPE ratio, P/E ratio and the dividend yield. As an additional variable the annual 3-month Treasury bill rate is also considered. Statistical comparison is conducted with ordinary least squares regression and a logistic regression. The results show statistically significant relationships between DCA performance and valuation ratios that align with proposed hypotheses. Particularly, DCA performance and the CAPE ratio had a statistically significant positive relationship across all regressions and investment horizons, which indicates that higher market valuation forecasts better DCA returns and increases the probability of DCA overperformance. The performance of DCA strategies also exhibits clear time variation with overperformance observations clustering around times of market distress and high-interest rate environments.

Tutkimusonglema mitä tutkielma käsittelee liittyy käytännönläheiseen sijoitussuunnittelu kysymykseen, jonka monet yksityissijoittajat kuin myös ammattilais- ja institutionaaliset sijoittavat saattavat kohdata elinaikanaan. Kuvitellaan tilanne, jossa sijoittaja saa suuren kertaluonteisen rahasumman – esimerkiksi 120 000 dollaria perinnön tai oikeuskiistan seurauksena. Olisiko tällöin parempi sijoittaa koko summa kerralla osakemarkkinoille vai jakaa summa tasan ja sijoittaa 10 000 dollarin kuukausisumma markkinoille (esim. S&P 500 indeksiin), riippumatta sen hinnasta. Akateemisessa kirjallisuudessa ensimmäistä strategiaa kutsutaan kertasijoittamiseksi (lump-sum investing, LSI) ja jälkimmäistä, jossa yhtä suuria sijoituksia tehdään ennalta määritellyin väliajoin, kutsutaan ajalliseksi hajauttamiseksi (dollar-cost averaging, DCA). Pää tutkimuskysymys ja aukko akateemisessa kirjallisuudessa, johon tutkielma pyrkii vastaamaan, on seuraavanlainen: Onko arvostuskertoimien ja DCA strategian ylituoton välillä tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Toisena tutkimuskysymyksenä tutkielma tarkastelee DCA strategian suoriutumisen ajallista vaihtelua. Tutkimusmenetelmänä käytetään strategioiden historiallisten tuottojen laskemista S&P 500 Total Retun -indeksin datalla. Tuottoja DCA portfolion käteiselle arvioidaan kolmen kuukauden Yhdysvaltain valtion velkakirjan (3-month T-bill) vuosikoron avulla. Kun jokaiselle aikaperiodille ja strategialle on laskettu vuosituotot, niitä verrataan S&P500 indeksin eri arvostuskertoimiin, jotka ovat Shillerin CAPE kerroin, P/E-suhdeluku ja osinkotuotto. Lisämuuttujana tarkastellaan vuosittaista 3M T-bill korkoa. Tilastollinen vertailu suoritetaan lineaarisella OLS-regressiolla ja logistisella regressiomallilla. Tulokset osoittavat tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä DCA strategian ja arvostuskertoimien välillä, jotka ovat linjalla tutkimuksen hypoteesien kanssa. Erityisesti DCA:n ja CAPE arvostuskertoimen välillä oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys, mikä indikoi korkeamman markkinavaluaation ennustavan parempia DCA tuottoja ja nostavan DCA strategian ylituoton todennäköisyyttä. DCA strategioiden suoriutumisessa on myös havaittavissa selkeää ajallista vaihtelua, jossa DCA:n ylituotot painottuvat markkina epävarmuuden ja korkeiden korkojen ajanjaksoihin.