Nuorten kokemuksia oppivelvollisuuslain uudistuksesta ja toisen asteen opintoihin hakeutumisesta.
Sarén-Heinonen, Tuulia (2025-05-05)
Nuorten kokemuksia oppivelvollisuuslain uudistuksesta ja toisen asteen opintoihin hakeutumisesta.
(05.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947652
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947652
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuoden 2020 oppivelvollisuuslain uudistuksen merkitystä nuorten hakeutumiselle toisen asteen opintoihin. Uudistus laajensi oppivelvollisuuden 18 ikävuoteen ja teki toisen asteen koulutuksesta maksutonta. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten laki on ohjannut nuorten koulutusvalintoja, ja valintaprosessia sekä millaisena nuoret ovat kokeneet saamansa ohjauksen ja tuen. Vertailussa tarkasteltiin eri koulutusmuotoihin hakeutuneiden nuorten kokemuksia.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (6) eteläsuomalaisen ammatillisen oppilaitoksen ja viittä (5) eteläsuomalaisen lukion opiskelijaa. Kaikki haastateltavat olivat saaneet peruskoulun päättötodistuksen keväällä 2024 ja hakeutuneet toisen asteen opintoihin saman kevään yhteishaussa.
Tulosten mukaan oppivelvollisuuslaki ohjasi nuoria koulutusvalinnoissa vain osittain: lukiolaisille opintojen jatkaminen oli usein itsestäänselvyys, kun taas osa ammatillisen koulutuksen valinneista koki lain vaikuttaneen ratkaisevasti valintaansa. Yhteisvalintaprosessi koettiin pääosin selkeäksi, mutta yksilölliset erot ja henkilökohtaiset tekijät nousivat valintaan vaikuttaviksi. Suurin osa nuorista koki saaneensa riittävästi tietoa, mutta käytännön asioissa ilmeni epäselvyyksiä. Kehittämistarpeita tunnistettiin erityisesti henkilökohtaisen ohjauksen ja tutustumismahdollisuuksien osalta. Oppivelvollisuuslain vaikutus näkyi erityisesti ammatilliseen koulutukseen hakeutuneiden valinnoissa.
Keskeinen ero lukiolaisten ja ammatillisten opiskelijoiden välillä liittyi motivaation ja valinnanvapauden kokemukseen. Lukiolaiset jatkoivat opintojaan riippumatta lakimuutoksesta, kun taas osa ammatillisista opiskelijoista koki hakeutuneensa koulutukseen ennen kaikkea lain velvoittamana. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin jatko-opintoihin hakeutuminen perustuu sisäiseen motivaatioon ja missä määrin ulkoisiin pakotteisiin. Lukiolaiset pohtivat lakimuutosta usein yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kun taas ammatilliset opiskelijat painottivat henkilökohtaisia hyötyjä, kuten maksuttomuutta ja asumismahdollisuuksia.
Kokemusten valossa on aiheellista pohtia, tarjoaako nykyinen järjestelmä riittävästi joustavuutta eri nuorten tarpeisiin. Kaikki eivät välttämättä ole valmiita siirtymään suoraan toisen asteen opintoihin, ja osa opiskelijoista voisi hyötyä vaihtoehtoisista poluista, jotka tukevat yksilöllistä kasvua ja motivaation vahvistumista. Oppivelvollisuuslain vaikutuksia tulisikin tarkastella osallistumisasteen lisäksi myös opiskelijoiden kokemusten ja sitoutumisen näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että koulutuspolkujen ohjauksessa tulisi nykyistä paremmin huomioida nuorten yksilölliset tarpeet ja valmiudet, sillä ohjauksen merkitys korostui nuorten puheessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (6) eteläsuomalaisen ammatillisen oppilaitoksen ja viittä (5) eteläsuomalaisen lukion opiskelijaa. Kaikki haastateltavat olivat saaneet peruskoulun päättötodistuksen keväällä 2024 ja hakeutuneet toisen asteen opintoihin saman kevään yhteishaussa.
Tulosten mukaan oppivelvollisuuslaki ohjasi nuoria koulutusvalinnoissa vain osittain: lukiolaisille opintojen jatkaminen oli usein itsestäänselvyys, kun taas osa ammatillisen koulutuksen valinneista koki lain vaikuttaneen ratkaisevasti valintaansa. Yhteisvalintaprosessi koettiin pääosin selkeäksi, mutta yksilölliset erot ja henkilökohtaiset tekijät nousivat valintaan vaikuttaviksi. Suurin osa nuorista koki saaneensa riittävästi tietoa, mutta käytännön asioissa ilmeni epäselvyyksiä. Kehittämistarpeita tunnistettiin erityisesti henkilökohtaisen ohjauksen ja tutustumismahdollisuuksien osalta. Oppivelvollisuuslain vaikutus näkyi erityisesti ammatilliseen koulutukseen hakeutuneiden valinnoissa.
Keskeinen ero lukiolaisten ja ammatillisten opiskelijoiden välillä liittyi motivaation ja valinnanvapauden kokemukseen. Lukiolaiset jatkoivat opintojaan riippumatta lakimuutoksesta, kun taas osa ammatillisista opiskelijoista koki hakeutuneensa koulutukseen ennen kaikkea lain velvoittamana. Tämä herättää kysymyksen, missä määrin jatko-opintoihin hakeutuminen perustuu sisäiseen motivaatioon ja missä määrin ulkoisiin pakotteisiin. Lukiolaiset pohtivat lakimuutosta usein yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kun taas ammatilliset opiskelijat painottivat henkilökohtaisia hyötyjä, kuten maksuttomuutta ja asumismahdollisuuksia.
Kokemusten valossa on aiheellista pohtia, tarjoaako nykyinen järjestelmä riittävästi joustavuutta eri nuorten tarpeisiin. Kaikki eivät välttämättä ole valmiita siirtymään suoraan toisen asteen opintoihin, ja osa opiskelijoista voisi hyötyä vaihtoehtoisista poluista, jotka tukevat yksilöllistä kasvua ja motivaation vahvistumista. Oppivelvollisuuslain vaikutuksia tulisikin tarkastella osallistumisasteen lisäksi myös opiskelijoiden kokemusten ja sitoutumisen näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että koulutuspolkujen ohjauksessa tulisi nykyistä paremmin huomioida nuorten yksilölliset tarpeet ja valmiudet, sillä ohjauksen merkitys korostui nuorten puheessa.