Ikääntyvän väestön subjektiivinen terveys 15:ssä Euroopan maassa 2000-luvulla
Pastila, Arieli (2025-05-15)
Ikääntyvän väestön subjektiivinen terveys 15:ssä Euroopan maassa 2000-luvulla
(15.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947765
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947765
Tiivistelmä
Eurooppalainen väestö vanhenee ja ihmiset elävät pidempään. Tämä aiheuttaa paineita hoivan, terveydenhuollon ja eläkkeiden järjestämiselle. Kuinka terveeksi Euroopan ikääntyvä väestö kokee itsensä? Lähestyn asiaa subjektiivisen eli koetun terveyden pohjalta. Subjektiivinen terveys on perusteltu lähestymistapa, koska se on monipuolinen terveyden mittari. Se on yhteydessä muun muassa kuolleisuuteen ja alhainen subjektiivinen terveys ennakoi suurempaa terveyspalveluiden tarvetta ikääntyvillä aikuisilla. Tutkielmani tarkastelee yli 50-vuotiaan väestön subjektiivisen terveyden muutosta ja siihen vaikuttaneita yksilötason sosiaalisia tekijöitä 15:ssä Euroopan maassa 2000-luvulla.
Tutkimusaineistona käytän European Social Survey -kyselyaineistoa, joka on kerätty kahden vuoden välein vuodesta 2002 vuoteen 2023. Maat on jaettu viiteen eri maaryhmään niiden maantieteellisen sijainnin ja historiallis-institutionaalisen kehityksen perusteella. Tutkimusmenetelmäni on hierarkkinen lineaarinen regressioanalyysi.
Tutkielman tulokset osoittavat, että ikääntyvän väestön subjektiivinen terveys on parantunut eniten Itä- ja Etelä-Euroopassa 2002–2023. Sen sijaan monissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa ikääntyvien koetun terveyden kehitys on ollut hyvin pientä tai olematonta. Koska ikääntyvien koettu terveys on kohentunut Etelä- ja Itä-Euroopassa samalla, kun kehitys on ollut vähäisempää muualla, eri maaryhmien väliset absoluuttiset erot ikääntyvien koetussa terveydessä ovat kaventuneet. Kehityskulusta huolimatta Itä- ja Etelä-Euroopan ikääntyvällä väestöllä on edelleen alhaisempi subjektiivinen terveys anglosaksisiin maihin verrattuna tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Keski-Euroopan ikääntyvä väestö kokee alhaisempaa terveyttä anglosaksisten maiden ikääntyvään väestöön verrattuna tilastollisesti melkein merkitsevästi. Pohjoismaiden ja anglosaksisten maiden ikääntyvien väestöjen välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa subjektiivisessa terveydessä. Taustatekijöiden vaikutuksia tutkittaessa naissukupuoli, toimeentulon vaikeudet, arkielämää rajoittava vamma tai sairaus, yksin asuminen sekä vähäinen ystävien ja sukulaisten tapaaminen ovat yhteydessä alhaisempaan koettuun terveyteen. Opiskeluvuosien määrä on yhteydessä korkeampaan subjektiiviseen terveyteen. Koettu terveys alenee iän myötä, mutta ei kuitenkaan lineaarisesti, vaan iän ja koetun terveyden välillä on U-kirjaimen muotoinen kurvilineaarinen suhde. Vuosina 2012–2023 ikääntyvät kokivat terveytensä paremmaksi vuoteen 2002 verrattuna. Maaryhmittäin tehdyssä tarkastelussa ikääntyvien naisten koettu terveys on alhaisempi kuin miehillä vain Etelä- ja Itä-Euroopassa. Etelä-Euroopassa ikääntyvät yksin asuvat eivät raportoineet alhaisempaa koettua terveyttä kumppanin ja lapsien kanssa asuviin verrattuna.
Tutkielmani tulokset ovat yhdenmukaisia aihetta käsittelevän aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että riittävällä toimeentulolla ja arkea rajoittavalla sairaudella tai vammalla on merkitystä ikääntyvän väestön subjektiiviselle terveydelle. Näin ollen näistä huolehtiminen tulisi olla myös vanhuspolitiikan painopiste. Riittävästä toimeentulosta ja terveydenhuollosta huolehtiminen tukevat myös WHO:n toimintakehystä muuttaa yhteiskuntia terveellistä ikääntymistä tukeviksi. Tulevissa tutkimuksissa tulisi tutkia ikääntyvän väestön subjektiivista terveyttä erityisesti maatason muuttujilla, koska se ei ollut tämän tutkimuksen tavoitteena, ja jatkaa eurooppalaisen ikääntyvän väestön koetun terveyden kehityksen seuraamista.
Tutkimusaineistona käytän European Social Survey -kyselyaineistoa, joka on kerätty kahden vuoden välein vuodesta 2002 vuoteen 2023. Maat on jaettu viiteen eri maaryhmään niiden maantieteellisen sijainnin ja historiallis-institutionaalisen kehityksen perusteella. Tutkimusmenetelmäni on hierarkkinen lineaarinen regressioanalyysi.
Tutkielman tulokset osoittavat, että ikääntyvän väestön subjektiivinen terveys on parantunut eniten Itä- ja Etelä-Euroopassa 2002–2023. Sen sijaan monissa Länsi- ja Pohjois-Euroopan maissa ikääntyvien koetun terveyden kehitys on ollut hyvin pientä tai olematonta. Koska ikääntyvien koettu terveys on kohentunut Etelä- ja Itä-Euroopassa samalla, kun kehitys on ollut vähäisempää muualla, eri maaryhmien väliset absoluuttiset erot ikääntyvien koetussa terveydessä ovat kaventuneet. Kehityskulusta huolimatta Itä- ja Etelä-Euroopan ikääntyvällä väestöllä on edelleen alhaisempi subjektiivinen terveys anglosaksisiin maihin verrattuna tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Keski-Euroopan ikääntyvä väestö kokee alhaisempaa terveyttä anglosaksisten maiden ikääntyvään väestöön verrattuna tilastollisesti melkein merkitsevästi. Pohjoismaiden ja anglosaksisten maiden ikääntyvien väestöjen välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa subjektiivisessa terveydessä. Taustatekijöiden vaikutuksia tutkittaessa naissukupuoli, toimeentulon vaikeudet, arkielämää rajoittava vamma tai sairaus, yksin asuminen sekä vähäinen ystävien ja sukulaisten tapaaminen ovat yhteydessä alhaisempaan koettuun terveyteen. Opiskeluvuosien määrä on yhteydessä korkeampaan subjektiiviseen terveyteen. Koettu terveys alenee iän myötä, mutta ei kuitenkaan lineaarisesti, vaan iän ja koetun terveyden välillä on U-kirjaimen muotoinen kurvilineaarinen suhde. Vuosina 2012–2023 ikääntyvät kokivat terveytensä paremmaksi vuoteen 2002 verrattuna. Maaryhmittäin tehdyssä tarkastelussa ikääntyvien naisten koettu terveys on alhaisempi kuin miehillä vain Etelä- ja Itä-Euroopassa. Etelä-Euroopassa ikääntyvät yksin asuvat eivät raportoineet alhaisempaa koettua terveyttä kumppanin ja lapsien kanssa asuviin verrattuna.
Tutkielmani tulokset ovat yhdenmukaisia aihetta käsittelevän aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että riittävällä toimeentulolla ja arkea rajoittavalla sairaudella tai vammalla on merkitystä ikääntyvän väestön subjektiiviselle terveydelle. Näin ollen näistä huolehtiminen tulisi olla myös vanhuspolitiikan painopiste. Riittävästä toimeentulosta ja terveydenhuollosta huolehtiminen tukevat myös WHO:n toimintakehystä muuttaa yhteiskuntia terveellistä ikääntymistä tukeviksi. Tulevissa tutkimuksissa tulisi tutkia ikääntyvän väestön subjektiivista terveyttä erityisesti maatason muuttujilla, koska se ei ollut tämän tutkimuksen tavoitteena, ja jatkaa eurooppalaisen ikääntyvän väestön koetun terveyden kehityksen seuraamista.