Julkisuusperiaatteen toteutuminen kriisitilanteessa : Viranomaistoiminnan avoimuus ja tiedon saatavuus koronapandemian aikana
Launo, Laura (2025-05-15)
Julkisuusperiaatteen toteutuminen kriisitilanteessa : Viranomaistoiminnan avoimuus ja tiedon saatavuus koronapandemian aikana
(15.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947149
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051947149
Tiivistelmä
Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädetään julkisuusperiaatteesta. Julkisuusperiaate luo pohjan yksilöille valvoa julkisen vallan käyttöä, millä on suora vaikutus yksilöiden oikeuksien toteutumiseen. Koronapandemian aikana useita yksilöiden perusoikeuksia rajoitettiin. Perusoikeuksia rajoitettaessa yksilöillä tulee olla mahdollisuus saada tieto rajoitusten taustalla olevista perusteista ja päätöksiin pohjautuvista asiakirjoista. Julkisuusperiaatteen ohella myös viestintä on osa kriisinhallintaa - onnistunut kriisiviestintä tukee yksilöiden luottamusta yhteiskuntaan ja päätösten legitiimiyteen.
Tutkielman kohteena on julkisuusperiaatteen toteutuminen koronapandemian aikana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten perusoikeutena turvattu julkisuusperiaate toteutui viranomaistoiminnassa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaisena päätöksenteon avoimuus ja selkeys näyttäytyi yksilöille koronakriisin aikana.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen. Tutkielmassa analysoidaan asiakirjajulkisuutta koskevaa päätöstä voimassa olevan lainsäädännön ja soveltuvan oikeuskirjallisuuden avulla. Tämän lisäksi tutkielmassa systematisoidaan koronakriisin aikaista viranomaistoiminnan avoimuutta ja kriisiviestintää ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen sekä koronapandemiaa koskevien selvityksien ja raporttien avulla.
Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että koronakriisin aikana julkisuusperiaatteen ja hallinnon avoimuuden toteutuminen oli osin puutteellista. Julkisuusperiaatteen rajoitukset vaikeuttivat yksilöiden tiedonsaantia. Epäselvyys koronatoimien taustalla olevista perusteluista ja oikeudellisesta sitovuudesta loi perustellusti epävarmuutta yksilöissä. Yksilöt turvautuivat koronapandemian aikana erilaisiin oikeussuojakeinoihin: päätöksistä valitettiin niin tuomioistuimiin kuin ylimmille laillisuusvalvojille.
Lopuksi ehdotetaan, että julkisuusperiaatteen merkitys on tunnustettava entisestään normaaliolojen lisäksi myös poikkeusoloissa. Tämän lisäksi viestinnän oikeudellinen ulottuvuus ja kriisiviestinnän rooli vaikuttavat yksilöiden selviytymiseen kriisitilanteissa, mikä tulee ottaa huomioon entistä tarkemmin jatkossa.
Tutkielman kohteena on julkisuusperiaatteen toteutuminen koronapandemian aikana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten perusoikeutena turvattu julkisuusperiaate toteutui viranomaistoiminnassa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaisena päätöksenteon avoimuus ja selkeys näyttäytyi yksilöille koronakriisin aikana.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen. Tutkielmassa analysoidaan asiakirjajulkisuutta koskevaa päätöstä voimassa olevan lainsäädännön ja soveltuvan oikeuskirjallisuuden avulla. Tämän lisäksi tutkielmassa systematisoidaan koronakriisin aikaista viranomaistoiminnan avoimuutta ja kriisiviestintää ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen sekä koronapandemiaa koskevien selvityksien ja raporttien avulla.
Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että koronakriisin aikana julkisuusperiaatteen ja hallinnon avoimuuden toteutuminen oli osin puutteellista. Julkisuusperiaatteen rajoitukset vaikeuttivat yksilöiden tiedonsaantia. Epäselvyys koronatoimien taustalla olevista perusteluista ja oikeudellisesta sitovuudesta loi perustellusti epävarmuutta yksilöissä. Yksilöt turvautuivat koronapandemian aikana erilaisiin oikeussuojakeinoihin: päätöksistä valitettiin niin tuomioistuimiin kuin ylimmille laillisuusvalvojille.
Lopuksi ehdotetaan, että julkisuusperiaatteen merkitys on tunnustettava entisestään normaaliolojen lisäksi myös poikkeusoloissa. Tämän lisäksi viestinnän oikeudellinen ulottuvuus ja kriisiviestinnän rooli vaikuttavat yksilöiden selviytymiseen kriisitilanteissa, mikä tulee ottaa huomioon entistä tarkemmin jatkossa.