COVID-19-pandemia ja perusoikeudet : Oikeusasiamiehen tekemät tarkastukset kriisin aikana

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan oikeusasiamiehen tekemien tarkastusten pohjalta, miten perusoikeudet ovat toteutuneet COVID-19-pandemian aikana. Tutkielman metodi on lainopillinen ja sisältää myös de lege ferenda -suosituksia. Aineistona on hyödynnetty 18 tarkastusta, joissa on ilmennyt koronapandemiasta johtuvia puutteita perusoikeuksien toteutumisessa. Tutkielma on rajattu kohdistumaan heikommassa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti vanhusten, kehitysvammaisten ja psyykkisesti sairaiden henkilöiden, perusoikeuksien toteutumisen valvontaan. Tarkasteluun otetut tarkastukset ovat siten vanhusten ja vammaisten asumisyksiköt sekä sairaalat. Tarkastusten lisäksi oikeusasiamiehen toimintakertomuksia on hyödynnetty keskeisenä lähteenä. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi oikeusasiamiehen kannanottojen ja tarkastusten vaikutusta perusoikeuspuutteiden korjaamisessa. Tutkielman lopussa esitetään kehittämisehdotuksia, joiden avulla perusoikeudet voitaisiin turvata paremmin tulevien mahdollisten pandemioiden aikana. Keskeisenä tutkimustuloksena ovat tarkastuksista ilmenneet puutteet liikkumisvapauteen, itsemääräämisoikeuteen sekä perhe- ja yksityiselämään liittyvissä oikeuksissa. Tarkastuksissa ilmeni ongelmakohtia muun muassa liittyen vierailurajoituksiin/kieltoihin, karanteeniin, tiedottamiseen ja ohjeistukseen sekä henkilöstön sisäisiin asioihin, kuten resurssipuutteeseen. Perusoikeusloukkausten taustalla ilmeni useassa tapauksessa epäselvät ohjeistukset. Koronapandemian aikana tehdyt tarkastukset siis osoittivat, että perusoikeuksien toteutumisessa on ilmennyt puutteita pandemian aikana ja perusoikeuksia on rajoitettu lainvastaisesti. Esiin nousseiden ongelmakohtien pohjalta tutkielmassa on esitetty kehittämisehdotuksia tulevien mahdollisten pandemioiden varalle. Muun muassa lainsäädäntöä tulisi kehittää yhä tehokkaammaksi, kriiseihin tulisi varautua etukäteen ja säädöspohjaa tulisi osin laajentaa. Myös tarkastuskäytäntöjä tulisi kehittää yhä paremmin kriisitilanteisiin sopiviksi sekä taata riittävät resurssit tarkastusmäärien nostamiselle. Kehittämisehdotuksissa on lisäksi korostettu selkeiden ohjeistusten tärkeyttä, oikeusvaltion tietyistä perusteista kiinni pitämistä sekä oikeuden resilienssin merkitystä.