Kissan paikka 1800- ja 1900-luvun taitteen maalaisyhteisön arvojen, ihanteiden ja sosiaalisen kontrollin kuvastajana
Uola, Emma (2025-04-30)
Kissan paikka 1800- ja 1900-luvun taitteen maalaisyhteisön arvojen, ihanteiden ja sosiaalisen kontrollin kuvastajana
(30.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052048107
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052048107
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan kissoja käsittelevää suomalaista kansanperinnettä, jonka perusteella luetaan esiin maalaisyhteisön arvomaailmaa. Pyrin ymmärtämään 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suullisesti välittynyttä perinnettä ja kissan roolia rajatussa osassa sitä.
Aineistona käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelmia. Pääasiallisena aineistona toimii perinnelajeiltaan laaja eläinperinteen kortisto, jonka tukena hyödynnän syntytarina- ja uskomustarinakortistoja. Alkuperäinen arkistoaineisto on muodostettu 1800- ja 1900-lukujen aikana ja se kattaa alueellisesti koko Suomen.
Olen lähestynyt tutkimusaineistoani kontekstualisoiden sitä sekä historiallisesti että nykyhetkestä käsin, merkityksenmuodostusprosessina. Olen kiinnittänyt huomiota piirteisiin, joiden avulla arvomaailmaa on tehty perinteen keinoin näkyväksi. Tässä on toiminut apuna Klaus Helkaman moraalipsykologia sekä Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin käsitykset todellisuudesta sosiaalisena konstruktiona. Aineistoa lähestytään perinnelajiteorian valossa, jonka kautta on ollut mahdollista tarkastella perinteen keskenään poikkeavia funktioita. Kansanperinne nähdään tutkielmassa arvoja välittävänä ja uusintavana.
Kissoja käsittelevä perinne välittää köyhyyden kulttuurille ja agraariyhteisölle ominaista arvomaailmaa, jota olen lukenut esiin sekä konkreettisina kissoihin liitettyinä kuvauksina että symbolisina ja metaforisina kuvauksina. Ahkeruutta ja toimeliaisuutta on odotettu niin kissoilta kuin ihmisiltäkin. Kristillisen moraalin ja sosiaalisesti eettisen tapakäyttäytymisen mukaiset ihanteet, kuten kuuliaisuus ja siveys, ovat puolestaan luettavissa perinteen kissoista metaforisina ihmiskuvauksina.
Tutkimusaineiston pohjalta potentiaaliselle jatkotutkimukselle hedelmällisenä huomiona nousee esiin myös esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin ihanteet sekä toisten ihmisten ja eläinten huomioon ottaminen. Lisäksi mielenkiintoisena näyttäytyy kansainvälisesti laajasti levinnyt käsitys mustista kissoista epäonnentuojina tai valeasuisina noitina tai paholaisena. Suomalaisessa perinteessä vastaavia käsityksiä on löydettävissä, mutta verrattuna vähälukuisempina.
Aineistona käytän Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelmia. Pääasiallisena aineistona toimii perinnelajeiltaan laaja eläinperinteen kortisto, jonka tukena hyödynnän syntytarina- ja uskomustarinakortistoja. Alkuperäinen arkistoaineisto on muodostettu 1800- ja 1900-lukujen aikana ja se kattaa alueellisesti koko Suomen.
Olen lähestynyt tutkimusaineistoani kontekstualisoiden sitä sekä historiallisesti että nykyhetkestä käsin, merkityksenmuodostusprosessina. Olen kiinnittänyt huomiota piirteisiin, joiden avulla arvomaailmaa on tehty perinteen keinoin näkyväksi. Tässä on toiminut apuna Klaus Helkaman moraalipsykologia sekä Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin käsitykset todellisuudesta sosiaalisena konstruktiona. Aineistoa lähestytään perinnelajiteorian valossa, jonka kautta on ollut mahdollista tarkastella perinteen keskenään poikkeavia funktioita. Kansanperinne nähdään tutkielmassa arvoja välittävänä ja uusintavana.
Kissoja käsittelevä perinne välittää köyhyyden kulttuurille ja agraariyhteisölle ominaista arvomaailmaa, jota olen lukenut esiin sekä konkreettisina kissoihin liitettyinä kuvauksina että symbolisina ja metaforisina kuvauksina. Ahkeruutta ja toimeliaisuutta on odotettu niin kissoilta kuin ihmisiltäkin. Kristillisen moraalin ja sosiaalisesti eettisen tapakäyttäytymisen mukaiset ihanteet, kuten kuuliaisuus ja siveys, ovat puolestaan luettavissa perinteen kissoista metaforisina ihmiskuvauksina.
Tutkimusaineiston pohjalta potentiaaliselle jatkotutkimukselle hedelmällisenä huomiona nousee esiin myös esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin ihanteet sekä toisten ihmisten ja eläinten huomioon ottaminen. Lisäksi mielenkiintoisena näyttäytyy kansainvälisesti laajasti levinnyt käsitys mustista kissoista epäonnentuojina tai valeasuisina noitina tai paholaisena. Suomalaisessa perinteessä vastaavia käsityksiä on löydettävissä, mutta verrattuna vähälukuisempina.