Suosiolahja ja sukupolvenvaihdos

Abstract

Tutkielma tarkastelee perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaiselle suosiolahjasäännökselle oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa muotoutunutta sisältöä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mille seikoille annetaan merkitystä suosiolahjaluonteen poissulkevien seikkojen arvioinnissa, ja mitä erityisiltä vastasyiltä on oikeuskäytännössä edellytetty suosiolahjaluonteen kumoavina tekijöinä. Suosiolahjaluonteen poissulkeviksi erityisiksi vastasyiksi ovat oikeuskäytännössä muotoutuneet lähinnä sukupolvenvaihdos, perittävän hyväksi tehty työ ja loppuelämän turvaaminen sekä perillisten saattaminen yhdenvertaiseen asemaan. Erityisesti mielenkiinnon kohteena on yrityksen ja maatilan sukupolvenvaihdos erityisenä vastasyynä, sen rooli suhteessa muihin erityisiin vastasyihin sekä se, miten sukupolvenvaihdoksen rooli perintö- ja vero-oikeutta yhdistävänä prosessina vaikuttaa sen painoarvoon erityisenä vastasyynä. Tarkastelun kohteena on myös sukupolvenvaihdokselle myönnettävän perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaisen lahjaverohuojennuksen myöntämisedellytykset, joista yrityksen tai maatilan toiminnan jatkamisedellytykselle voidaan antaa painoarvoa myös suosiolahjaluonteen arvioinnissa. Tutkielman metodi on lainopillinen ja tutkielman taustan kannalta ovat merkityksellisiä perittävän itsemääräämisoikeus ja lakiosaan oikeutettujen perillisten oikeus perintöön. Erityisten vastasyiden analyysi perustuu korkeimman oikeuden ratkaisujen lisäksi niistä alioikeuskäytännössä lausuttuun, missä tulee huomioida eri oikeuslähteiden oikeustoimiopillinen painoarvo. Kokonaiskuvan muodostamiseksi merkityksellisiä oikeuslähteitä ovat myös hovioikeuksien ja osittain käräjäoikeustasonkin katsannot suosiolahjaluonteen tulkinnasta ja erityisten vastasyiden soveltuvuudesta. Erityisistä vastasyistä sukupolvenvaihdoksen on katsottava oikeuskäytännössä olleen argumentaatioarvoltaan menestyksekkäin. Toinen itsenäisenä erityisenä vastasyynä menestynyt seikka on perillisten saattaminen yhdenvertaiseen asemaan. Vaikka suosiolahjaluonteen arvioinnissa annetaankin merkitystä lähinnä perittävän tarkoitukselle, täytyy sukupolvenvaihdoksessa olla kyse toiminnan tosiasiallisesta jatkamisesta, jotta se menestyisi erityisenä vastasyynä. Voidaankin sanoa, että toiminnan jatkamisedellytys huomioon ottaen sukupolvenvaihdos sisältää saman edellytyksen vero- ja yksityisoikeudessa. Suosiolahjaluonteen poissulkeminen on aina tapauskohtaista kokonaisarviointia. Kun jäämistösuunnittelua tehdään lahjoitusten avulla, on suosiolahjaväitteisiin syytä varautua jo etukäteen. Varautumiskeinoja voivat olla lahjanantajan tarkoituksen dokumentointi ja perillisten tasavertainen kohtelu, sekä yritys- ja maatilaomaisuuden kyseessä ollessa, sukupolvenvaihdoshuojennuksen hakeminen.