Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tukitoimien vaikuttavuudesta ja riittävästä saatavuudesta lastensuojelun avohuollossa

Abstract

Vaikuttavat tukitoimet ja palvelut ovat sosiaalihuollon ja lastensuojelun tavoite sekä ennen kaikkea asiakkaan oikeus (Hekkala, Kuusisto, Repo & Räsänen 2024, 6), mutta niitä on tärkeää tarkastella myös yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Vaikuttavuutta on kuitenkin tutkittu verrattain vähän (mm. Aaltio 2022; Aaltio & Isokuortti 2021; Pohjola 2012) ja suurin osa lastensuojelun palveluista järjestetään edelleen ilman vahvaa tutkimusnäyttöä (Pösö & Skivenesb & Hestbæk. 2014, 483). Pelkkä vaikuttavuustieto ei kuitenkaan yksin auta tukemaan lasten ja perheiden hyvin-vointia, mikäli tukitoimia ja palveluita ei ole riittävästi saatavilla. Lapsiperheiden tukitoimien ja palveluiden riittävässä saatavuudessa on jo jonkin aikaa esiintynyt haasteita (mm. Puustinen-Korhonen 2022, Ilmarinen & Aalto & Muuri 2018), mikä hidastaa, vaikeuttaa ja estää vaikuttavien tukitoimien mahdollisuutta kohdentua asiakkaille oikein ja oikea-aikaisesti.

Pro gradu tutkielmani tarkoituksena on lisätä tietoa lastensuojelun avohuollossa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lastensuojelun avohuollon tukitoimien vaikuttavuudesta sekä riittävästä saatavuudesta. Tutkimuksen aineistona on VALITSIJA-tutkimushankkeessa keväällä 2024 kerätty määrällinen kyselyaineisto (n=221) sekä sen avokysymysten laadulliset vastaukset (n=117). Käytän pro-gradu tutkielmassani mixed methods -tutkimustapaa, jossa vastaan tutkimuskysymykseeni kuvailemalla määrällisen aineiston tuloksia suorien jakaumien sekä laadullisen kyselyaineiston sisällönanalyysin avulla. Tutkimuskysymykseni on: ”Millaisia kokemuksia sosiaalityön-tekijöillä on palveluiden ja tukitoimien vaikuttavuudesta sekä riittävästä saatavuudesta lastensuojelun avohuollossa?”.

VALITISJA-hankkeen kyselyn tulosten mukaan lastensuojelun avohuollossa työskentelevät sosiaali-työntekijät kokivat palveluiden ja tukitoimien vaikuttavan perheiden elämään pääosin myönteisesti (73 %). Noin puolet vastaajista koki niiden vastaavan hyvin lasten avuntarpeeseen sekä pystyvän ennaltaehkäisemään lasten huostaanottoa. Nuoriin liittyvät vastaavat luvut olivat kuitenkin hei-kommat, sillä jopa 43 prosenttia vastaajista koki, ettei lastensuojelun avohuolloin tukitoimet ja palvelut ole riittäviä estämään nuoren ottamista huostaan sekä vain noin neljännes vastanneista koki tukitoimien ja palveluiden vastaavan riittävästi nuorten avuntarpeisiin. Laadullisen analyysin tulos-ten mukaan sosiaalityöntekijät kokivat lastensuojelun avohuollon tukitoimien olevan pääosin vaikuttavia, mutta niiden olevan myös reaktiivisia ja painottuvan lapsen tai nuoren sijoittamiseen. Tukitoimien vaikuttavuutta lisäsivät vastausten mukaan monialainen työskentely, räätälöidyt tukitoimet, riittävä osaaminen ja resurssit sekä konkreettiset ja kotiin vietävät tukitoimet. Vaikuttavuutta heikensi sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan pirstaloitunut palvelujärjestelmä, liiallinen byrokratia, sosiaalityöntekijöiden työmäärä sekä asiakkaiden monimutkaiset haasteet. Sosiaalityöntekijät kokivat vaikuttavuuden arvioinnin haastavaksi ja toivoivat lisää tutkittua tietoa vaikuttavuudesta. Kyselyaineiston laadullisten vastausten mukaan sosiaalityöntekijät kokivat haastavaksi saada asiakkaille vaikuttaviksi kokemiaan palveluita. Palveluiden saatavuuteen vaikutti vastaajien mukaan muun muassa suuri työmäärä, tiukka taloustilanne, asiakasohjausryhmät, maantieteellinen sijainti sekä muiden kuin lastensuojelun avohuollon palveluiden, etenkin mielenterveys- ja päihdepalveluiden ja tukitoimien saatavuuden haasteet. Sosiaalityöntekijät kokivat, että lastensuojelun avohuolto joutuu korvaamaan muiden palveluiden riittämätöntä saatavuutta ja näin hoitamaan myös asiakkaita, joiden tuen tarve ei tosiasiallisesti ole suojelullinen. Tukitoimien ja palveluiden riittävän saatavuuden haasteiden vuoksi sosiaalityöntekijät kokivat asiakkaiden tilanteiden kärjistyvän ja asiakkuuksien pitkittyvän.