Hallintoprosessin preklusiiviset säännökset julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä
Vahala, Kasper (2025-05-19)
Hallintoprosessin preklusiiviset säännökset julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä
(19.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149528
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149528
Tiivistelmä
Hallintoprosessissa ei ole katsottu olevan siviiliprosessin kaltaisia prekluusiosäännöksiä ja tarkastelussa on havaittu erilaisia ongelmakohtia tällaisten säännösten ottamisesta osaksi hallintolainkäyttöä. Hallintolainkäyttöön nimittäin liittyy erilaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi varsinaista prekluusiosääntelyä on pidetty torjuttavana. Laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, HOL) on kuitenkin preklusiivisia säännöksiä. Julkiset hankinnat ovat puolestaan erityislaatuinen hallintolainkäytössä ratkaistava asiaryhmä, jolla on omia erityispiirteitään.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen merkitys hallintolainkäytön preklusiivisilla säännöksillä on julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä. Tarkastelun painopiste on HOL 41 §:n mukaisessa valituksen muuttamista koskevassa säännöksessä ja siinä, milloin asian voidaan katsoa muuttuvan toiseksi. Tutkielmassa käytetään tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi lainopillista tutkimusmetodia. Tutkielmassa kuitenkin esitetään lainopin kautta saatu de lege ferenda - tulkintasuositus siitä, miten suhtautumista valituksen muuttamiseen voitaisiin päivittää. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu relevantista oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä sekä lainsäädännöstä ja sen esitöistä.
Tutkielmassa havaitaan, ettei uudemmassa tutkimuksessa tarkastelluilla HOL:n preklusiivisilla säännöksillä ole juurikaan rajoittavaa vaikutusta julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä. Keskeisimmät tutkimustulokset liittyvät HOL 41 §:ään. Vaikka uudet perustelut eivät hankintaasioissakaan muuta asiaa helposti toisiksi, on tämä kuitenkin mahdollista niin jatkovalitusvaiheessa kuin ensiasteessa markkinaoikeudessa. Säännöksen arviointi osoittaa, että uusien perusteluiden sallittavuuden arvioinnissa huomiota kiinnitetään hankinta-asioiden erityispiirteisiin kuten potentiaalisten tarjoajien suojaamiseen ja markkinaoikeuden tutkimisvallan laajuuteen. Tutkielmasta tehtyjen havaintojen perusteella voidaan katsoa, että HOL 41 §:n arviointi poikkeaa uusien perusteluiden esittämisen osalta siitä, miten uusia seikkoja arvioidaan siviiliprosessissa, jossa painoarvoa annetaan oikeusseuraamuksen muuttumattomuudelle.
Tutkielman suosituksena on, että suhtautumista valituksen muuttamiseen oikeudenkäynnin aikana voitaisiin päivittää tavalla, joka ottaisi huomioon julkisten hankintojen erityispiirteet. Tässä uudessa lähestymistavassa huomiota voitaisiin kiinnittää entistä enemmän muun muassa instanssijärjestykseen sekä oikeudenkäynnin osapuolten velvollisuuteen olla pidentämättä oikeudenkäyntejä.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen merkitys hallintolainkäytön preklusiivisilla säännöksillä on julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä. Tarkastelun painopiste on HOL 41 §:n mukaisessa valituksen muuttamista koskevassa säännöksessä ja siinä, milloin asian voidaan katsoa muuttuvan toiseksi. Tutkielmassa käytetään tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi lainopillista tutkimusmetodia. Tutkielmassa kuitenkin esitetään lainopin kautta saatu de lege ferenda - tulkintasuositus siitä, miten suhtautumista valituksen muuttamiseen voitaisiin päivittää. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu relevantista oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä sekä lainsäädännöstä ja sen esitöistä.
Tutkielmassa havaitaan, ettei uudemmassa tutkimuksessa tarkastelluilla HOL:n preklusiivisilla säännöksillä ole juurikaan rajoittavaa vaikutusta julkisten hankintojen oikeudenkäynneissä. Keskeisimmät tutkimustulokset liittyvät HOL 41 §:ään. Vaikka uudet perustelut eivät hankintaasioissakaan muuta asiaa helposti toisiksi, on tämä kuitenkin mahdollista niin jatkovalitusvaiheessa kuin ensiasteessa markkinaoikeudessa. Säännöksen arviointi osoittaa, että uusien perusteluiden sallittavuuden arvioinnissa huomiota kiinnitetään hankinta-asioiden erityispiirteisiin kuten potentiaalisten tarjoajien suojaamiseen ja markkinaoikeuden tutkimisvallan laajuuteen. Tutkielmasta tehtyjen havaintojen perusteella voidaan katsoa, että HOL 41 §:n arviointi poikkeaa uusien perusteluiden esittämisen osalta siitä, miten uusia seikkoja arvioidaan siviiliprosessissa, jossa painoarvoa annetaan oikeusseuraamuksen muuttumattomuudelle.
Tutkielman suosituksena on, että suhtautumista valituksen muuttamiseen oikeudenkäynnin aikana voitaisiin päivittää tavalla, joka ottaisi huomioon julkisten hankintojen erityispiirteet. Tässä uudessa lähestymistavassa huomiota voitaisiin kiinnittää entistä enemmän muun muassa instanssijärjestykseen sekä oikeudenkäynnin osapuolten velvollisuuteen olla pidentämättä oikeudenkäyntejä.