"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" : Käsityötä opettavien opettajien näkemyksiä opetuksen suunnittelusta
Aho, Susanne; Simula, Jasmi (2025-04-29)
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" : Käsityötä opettavien opettajien näkemyksiä opetuksen suunnittelusta
(29.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149251
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149251
Tiivistelmä
“Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, -sanonta korostaa suunnittelun merkitystä, mikä on keskeistä myös perusopetuksen käsityöoppiaineen toteuttamisessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tapoja ja käytäntöjä käsityötä opettavat opettajat käyttävät, kun he suunnittelevat oppimistehtäviä ja oppitunteja.
Aiemman tutkimuksen, Hilmola (2009) perusteella opettajilla on merkittävä rooli opetuksen sisällön ja menetelmien valinnassa. Tämä tutkimus on tärkeä, koska se osoittaa muutosta siinä, miten käsityön opetuksen suunnittelu on muuttunut kohti oppilaslähtöisempää, joustavampaa ja luovempaa prosessia, jossa opettajan kokemus, resurssit ja yhteisölliset inspiraation lähteet yhdistyvät. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa opetuksen suunnittelun kehittämiseksi sekä opettajankoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa ja samalla kertoo tarpeesta jatkotutkimukselle.
Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautui perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, jotka ohjaavat käsityön opetuksen tavoitteita, sisältöjä ja pedagogiikkaa. Kunnat laativat paikallisen opetussuunnitelman ja koulut vielä koulun sisäisen opetussuunnitelman perustuen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tällä varmistetaan opetuksen laatu ja tasa-arvo, samalla mahdollistaen paikallisen ja oppilaskohtaisen soveltamisen. Keskeisiä käsitteitä olivat käsityö oppiaineena, käsityön opetuksen suunnittelu, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, perusopetuslaki.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi valittiin strukturoitu kysely, joka toteutettiin verkkokyselynä Webropol-alustalla. Kyselyyn sisältyi 24 pakollista kysymystä, ja se oli suunniteltu selkeäksi ja nopeaksi vastata. Aineisto analysoitiin keskiarvovertailulla ja ristiintaulukoimalla. Aineistosta saatiin monipuolisen kuva siitä, kuinka käsityön opetuksen suunnittelu rakentuu vuosiluokilla 1–9.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan varovaisesti todeta, että opetuksen suunnitteluun vaikuttaa useita keskeisiä tekijöitä, jotka liittyvät sekä opettajien henkilökohtaisiin käytäntöihin että ulkoisiin inspiraation lähteisiin. Suunnittelua ohjaavat ensisijaisesti oppilaiden kiinnostuksen kohteet ja tarpeet, opetussuunnitelma sekä ajankohtaiset ilmiöt. Lisäksi vastauksista korostuu opettajien näkemys siitä, että oppimistehtävien tulee tukea laaja-alaisia tavoitteita ja olla sovellettavissa monipuolisesti eri opetusryhmille.
Opettajat hyödynsivät suunnittelussa monia inspiraation lähteitä, joista sosiaalinen media oli keskeisin. Opetuksen eriyttäminen oli yleistä, ja kaikki vastaajat ilmoittivat soveltavansa eriyttämistä. Internetin käyttö opetuksessa oli yleistä, ja yli puolet opettajista käytti sitä usein. Opettajat pitivät ammatillista kehitystä tärkeänä ja kokivat uudelleenkouluttautumisen tarpeelliseksi. Vaikka puolet opettajista käytti samoja tehtäviä vuodesta toiseen, uusien ideoiden etsiminen oli myös tärkeää opetuksen tuoreuden ylläpitämiseksi. Tulokset viittaavat siihen, että opetuksen suunnittelu on jatkuvasti kehittyvää, joka yhdistää pedagogista harkintaa, luovuutta ja käytännön ratkaisuja. Hilmolan (2009) tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa käsityön opetuksen ja opettajien roolin kehittämiseksi.
Aiemman tutkimuksen, Hilmola (2009) perusteella opettajilla on merkittävä rooli opetuksen sisällön ja menetelmien valinnassa. Tämä tutkimus on tärkeä, koska se osoittaa muutosta siinä, miten käsityön opetuksen suunnittelu on muuttunut kohti oppilaslähtöisempää, joustavampaa ja luovempaa prosessia, jossa opettajan kokemus, resurssit ja yhteisölliset inspiraation lähteet yhdistyvät. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa opetuksen suunnittelun kehittämiseksi sekä opettajankoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa ja samalla kertoo tarpeesta jatkotutkimukselle.
Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautui perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, jotka ohjaavat käsityön opetuksen tavoitteita, sisältöjä ja pedagogiikkaa. Kunnat laativat paikallisen opetussuunnitelman ja koulut vielä koulun sisäisen opetussuunnitelman perustuen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tällä varmistetaan opetuksen laatu ja tasa-arvo, samalla mahdollistaen paikallisen ja oppilaskohtaisen soveltamisen. Keskeisiä käsitteitä olivat käsityö oppiaineena, käsityön opetuksen suunnittelu, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, perusopetuslaki.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmäksi valittiin strukturoitu kysely, joka toteutettiin verkkokyselynä Webropol-alustalla. Kyselyyn sisältyi 24 pakollista kysymystä, ja se oli suunniteltu selkeäksi ja nopeaksi vastata. Aineisto analysoitiin keskiarvovertailulla ja ristiintaulukoimalla. Aineistosta saatiin monipuolisen kuva siitä, kuinka käsityön opetuksen suunnittelu rakentuu vuosiluokilla 1–9.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan varovaisesti todeta, että opetuksen suunnitteluun vaikuttaa useita keskeisiä tekijöitä, jotka liittyvät sekä opettajien henkilökohtaisiin käytäntöihin että ulkoisiin inspiraation lähteisiin. Suunnittelua ohjaavat ensisijaisesti oppilaiden kiinnostuksen kohteet ja tarpeet, opetussuunnitelma sekä ajankohtaiset ilmiöt. Lisäksi vastauksista korostuu opettajien näkemys siitä, että oppimistehtävien tulee tukea laaja-alaisia tavoitteita ja olla sovellettavissa monipuolisesti eri opetusryhmille.
Opettajat hyödynsivät suunnittelussa monia inspiraation lähteitä, joista sosiaalinen media oli keskeisin. Opetuksen eriyttäminen oli yleistä, ja kaikki vastaajat ilmoittivat soveltavansa eriyttämistä. Internetin käyttö opetuksessa oli yleistä, ja yli puolet opettajista käytti sitä usein. Opettajat pitivät ammatillista kehitystä tärkeänä ja kokivat uudelleenkouluttautumisen tarpeelliseksi. Vaikka puolet opettajista käytti samoja tehtäviä vuodesta toiseen, uusien ideoiden etsiminen oli myös tärkeää opetuksen tuoreuden ylläpitämiseksi. Tulokset viittaavat siihen, että opetuksen suunnittelu on jatkuvasti kehittyvää, joka yhdistää pedagogista harkintaa, luovuutta ja käytännön ratkaisuja. Hilmolan (2009) tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa käsityön opetuksen ja opettajien roolin kehittämiseksi.