Tuuppaamalla tuloksiin? : Tuuppaukset korkeakouluopiskelijan opiskelumotivaation tukena
Kankare, Heikki (2025-05-06)
Tuuppaamalla tuloksiin? : Tuuppaukset korkeakouluopiskelijan opiskelumotivaation tukena
(06.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149118
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149118
Tiivistelmä
Digitaaliset oppimisalustat ovat integroituneet korkeakouluopetukseen, mutta opiskelijoiden sitoutuminen verkko-oppimiseen on haasteellista, mikä näkyy korkeina keskeyttämisprosentteina erityisesti etäopetuksessa. Tutkimukset osoittavat, että verkko-opintojaksoilla keskeyttämisasteet voivat olla merkittävästi korkeampia kuin perinteisessä lähiopetuksessa, mikä korostaa tarvetta tehokkaammille sitouttamisstrategioille.
Tuuppaus (nudging) tarjoaa lähestymistavan opiskelijoiden ohjaamiseen kohti parempia oppimistuloksia hienovaraisten valinta-arkkitehtuurin muutosten avulla. Tämä tutkimus selvittää, mitkä tuuppaukset ovat tehokkaimpia korkeakouluopiskelijoiden sitouttamisessa verkko-oppimisalustojen käyttöön.
Tuuppaus on käyttäytymistaloustieteen käsite, joka viittaa hienovaraisiin valinta-arkkitehtuurin muutoksiin, jotka ohjaavat ihmisten päätöksentekoa säilyttäen kuitenkin heidän valinnanvapautensa. Aiempi tutkimus on osoittanut tuuppauksien tehokkuuden monilla alueilla, mutta niiden systemaattinen soveltaminen korkeakoulujen verkko-oppimisympäristöissä on vielä vähäisempää.
Teoreettinen viitekehys yhdistää tuuppausteorian, kaksoisprosessointimallin ja digitaalisten oppimisympäristöjen erityispiirteet. Tutkimus nojaa erityisesti ajatukseen, että opiskelijoiden päätöksentekoa ohjaavat sekä nopeat, intuitiiviset prosessit (järjestelmä 1) että hitaat, reflektiiviset prosessit (järjestelmä 2), joihin voidaan vaikuttaa valinta-arkkitehtuurin kautta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena abduktiivisella lähestymistavalla Turun yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (N=7) ja analysoitiin Gioia-metodologialla, mikä mahdollisti informanttilähtöisen ja systemaattisen lähestymistavan tutkittavaan ilmiöön. Haastateltavat edustivat eri pääaineita ja opintojen vaiheita, mikä mahdollisti monipuolisen näkemyksen tuuppausstrategioiden vaikuttavuudesta.
Tulokset osoittavat, että tehokkaimmat tuuppausstrategiat korkeakoulukontekstissa ovat progressiiviset muistutukset (jotka tihenevät määräajan lähestyessä), tehtävien pilkkominen pienempiin osiin ja edistymisen visualisointi. Nämä strategiat tukevat ajanhallintaa ja vähentävät prokrastinaatiota säilyttäen opiskelijoiden autonomian. Käyttöliittymän selkeys ja toimivat sosiaaliset elementit edistävät sitoutumista, mutta liiallinen ohjaus tai kilpailullisuus voi aiheuttaa reaktanssia. Tuuppausten ketjuttaminen ja personointi korostuvat keskeisinä suunnitteluperiaatteina, sillä yksittäiset tuuppaukset eivät ole yhtä tehokkaita kuin toisiaan vahvistavat strategiakokonaisuudet.
Tutkimus täydentää aiempaa kirjallisuutta yhdistämällä tuuppausteorian korkeakoulujen verkko-oppimisympäristöihin ja tarjoaa käytännön suosituksia tehokkaiden tuuppausstrategioiden implementointiin. Tutkimuksen rajoituksena on otoksen rajallisuus ja keskittyminen yhden yliopiston opiskelijoihin, mikä vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen.
Tuuppaus (nudging) tarjoaa lähestymistavan opiskelijoiden ohjaamiseen kohti parempia oppimistuloksia hienovaraisten valinta-arkkitehtuurin muutosten avulla. Tämä tutkimus selvittää, mitkä tuuppaukset ovat tehokkaimpia korkeakouluopiskelijoiden sitouttamisessa verkko-oppimisalustojen käyttöön.
Tuuppaus on käyttäytymistaloustieteen käsite, joka viittaa hienovaraisiin valinta-arkkitehtuurin muutoksiin, jotka ohjaavat ihmisten päätöksentekoa säilyttäen kuitenkin heidän valinnanvapautensa. Aiempi tutkimus on osoittanut tuuppauksien tehokkuuden monilla alueilla, mutta niiden systemaattinen soveltaminen korkeakoulujen verkko-oppimisympäristöissä on vielä vähäisempää.
Teoreettinen viitekehys yhdistää tuuppausteorian, kaksoisprosessointimallin ja digitaalisten oppimisympäristöjen erityispiirteet. Tutkimus nojaa erityisesti ajatukseen, että opiskelijoiden päätöksentekoa ohjaavat sekä nopeat, intuitiiviset prosessit (järjestelmä 1) että hitaat, reflektiiviset prosessit (järjestelmä 2), joihin voidaan vaikuttaa valinta-arkkitehtuurin kautta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena abduktiivisella lähestymistavalla Turun yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (N=7) ja analysoitiin Gioia-metodologialla, mikä mahdollisti informanttilähtöisen ja systemaattisen lähestymistavan tutkittavaan ilmiöön. Haastateltavat edustivat eri pääaineita ja opintojen vaiheita, mikä mahdollisti monipuolisen näkemyksen tuuppausstrategioiden vaikuttavuudesta.
Tulokset osoittavat, että tehokkaimmat tuuppausstrategiat korkeakoulukontekstissa ovat progressiiviset muistutukset (jotka tihenevät määräajan lähestyessä), tehtävien pilkkominen pienempiin osiin ja edistymisen visualisointi. Nämä strategiat tukevat ajanhallintaa ja vähentävät prokrastinaatiota säilyttäen opiskelijoiden autonomian. Käyttöliittymän selkeys ja toimivat sosiaaliset elementit edistävät sitoutumista, mutta liiallinen ohjaus tai kilpailullisuus voi aiheuttaa reaktanssia. Tuuppausten ketjuttaminen ja personointi korostuvat keskeisinä suunnitteluperiaatteina, sillä yksittäiset tuuppaukset eivät ole yhtä tehokkaita kuin toisiaan vahvistavat strategiakokonaisuudet.
Tutkimus täydentää aiempaa kirjallisuutta yhdistämällä tuuppausteorian korkeakoulujen verkko-oppimisympäristöihin ja tarjoaa käytännön suosituksia tehokkaiden tuuppausstrategioiden implementointiin. Tutkimuksen rajoituksena on otoksen rajallisuus ja keskittyminen yhden yliopiston opiskelijoihin, mikä vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen.