”Sen yllä liitelee menneisyyden henki.” : Urajärven kartanomuseon perustaminen ja toiminnan vakiinnuttaminen 1916–1938

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen Asikkalassa sijaitsevan Urajärven kartanomuseon perustamista ja toiminnan vakiinnuttamista vuosina 1916–1938. Urajärven kartano kuului yli 245 vuotta von Heideman-aatelissuvulle, ja suomalaisen sukuhaaran viimeiset jäsenet, sisarukset Lilly ja Hugo tahtoivat säilyttää perintötilansa jälkipolville. Päätutkimuskysymykseni on, minkälainen tie Urajärvellä oli aateliskodista kartanomuseoksi, ja tarkastelen aihetta kronologisesti.

Työn ensimmäisessä käsittelyluvussa avaan Lillyn lahjoitusta Suomen Muinaismuistoyhdistykselle sekä Urajärven museotoiminnan suunnittelua ja haasteita. Toinen käsittelyluku valottaa kartanomuseon ensimmäistä toimintavuosikymmentä. Vastaan kysymykseen, ketkä olivat vastuussa museoimisen prosessista ja minkälaisen vastaanoton kartanomuseo sai yleisön sekä lehdistön keskuudessa.

Alkuperäisaineistooni lukeutuu Muinaismuistoyhdistyksen Urajärven arkistokokoelma, joka sijaitsee Museoviraston arkistossa. Olen käyttänyt aineistoon perehtymisen metodina sekä ekstensiivistä että intensiivistä lukutapaa. Alkuperäislähteeni muodostuvat yhdistyksen ja johtokunnan selostusmuotoisista pöytäkirjoista, vuosikertomuksista ja avainhenkilöiksi nostamieni jäsenten kirjeistä sekä muistioista 1910–1930-luvuilta.

Kartanon lahjoituksesta museon avaukseen kului 11 vuotta, johon syynä olivat yhteiskunnallisesti epävakaat ajat ensimmäisen maailmansodan, Venäjän vallankumouksen ja Suomen sisällissodan keskellä. Lahjoituksessa vastaanotetun Urajärven rahaston korot sulivat inflaation vuoksi, mikä vaikeutti kartanon hoitoa. Urajärven hoitoon ja museon suunnitteluun osallistui Muinaismuistoyhdistyksen sisällä nimetty komitea/hoitokunta, joka koostui muutamasta jäsenestä kerrallaan, ja kokoonpano vaihteli vuosien mittaan. Urajärven kartanon museoiminen olikin monipolvinen ja -vaiheinen prosessi, jonka kulun olen tutkielmassa selvittänyt.

Tulokset osoittavat, kuinka kartanon hoitovastuu oli suuri ponnistus suhteellisen pienelle yhdistykselle, joka ei ollut ennen vastaanottanut yhtä laajaa lahjoitusta. Kartanomuseolle laadittiin ohjesäännöt vuonna 1928, mutta hoitokunnan ja kartanon intendentin ohjesäännöt kirjattiin vasta 1940-luvulla. Sääntöjen tavoitteena oli tilanhoidon sekä museon tason nostaminen ja toimintaperiaatteiden tarkentaminen. Kartanomuseon avauksesta uutisoitiin laajalti lehdistössä. Tavoitteena oli tehdä uutta museota tunnetuksi, ja näin kävikin: Urajärvellä vieraili avajaiskesänä 1928 lähes 1500 kävijää. Nykyisin kartanomuseolla vierailee jopa 7000 kävijää kesäkuukausina, ja museo on vakiinnuttanut paikkansa maan museokentällä.