Liiketulon verotusoikeuden jakaminen digitalisoituneessa ja globaalissa taloudessa
Lampinen, Katariina (2025-05-02)
Liiketulon verotusoikeuden jakaminen digitalisoituneessa ja globaalissa taloudessa
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149225
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149225
Tiivistelmä
Kansainvälinen yritysverotus pohjautuu edelleen pitkälti 1900-luvun alkupuolella luotuun järjestelmään, jossa yritykset toimivat fyysisestä sijainnista käsin ja harjoittavat fyysistä liiketoimintaa. Kansainvälinen verojärjestelmä nojaa periaatteelle, jossa verotusoikeus muodostuu joku asuinvaltio- tai lähdevaltioperiaatteen mukaisesti. Nykyisellään tulon lähdevaltiolle muodostuu verotusoikeus, mikäli yritykselle muodostuu riittävä taloudellinen yhteys, eli nexus, valtioon. Tällaisena riittävänä yhteytenä pidetään edelleen kiinteää toimipaikkaa, joka edellyttää yritykseltä fyysistä läsnäoloa valtiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa.
Digitalisoituneessa ja globaalissa taloudessa nykyistä kansainvälistä sääntelyä verotusoikeuden muodostumisesta voidaan pitää vanhanaikaisena ja toimimattomana. Esimerkiksi digitaalisissa liiketoimintamalleissa on mahdollista, että yritys toimii valtiossa ilman fyysistä yhteyttä ja voi silti olla merkittävä toimija palveluiden käyttäjien sijaintivaltiossa ja kerätä merkittävästi tietoja käyttäjistään. Digitaalinen liiketoiminta ei kuitenkaan muodosta kiinteää toimipaikkaa eikä siten verovelvollisuutta palveluiden käyttäjien sijaintivaltiossa nykyisten kansainvälisten verotusperiaatteiden mukaan. Tämä johtaa siihen, että yrityksen liiketulo ei tule verotettavaksi siellä, missä arvo todellisuudessa muodostuu.
Talouden muuttuessa yhä digitaalisemmaksi ja globaalimmaksi on syntynyt tarve muuttaa kansainvälisen vero-oikeuden nexus-sääntöä eli sääntelyä siitä, mikä katsotaan riittäväksi yhteydeksi verotusoikeuden muodostumiselle. Tähän on haettu ratkaisuja muun muassa OECD:n BEPS-hankkeen myötä syntyneessä niin kutsutussa OECD:n digiverohankkeessa sekä myös EU:n digitaalista taloutta koskevissa hankkeissa.
Tutkielman aluksi tarkastellaan verotusoikeuden muodostumista nykyisen kansainvälisen vero-oikeuden sääntelyn puitteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, missä tilanteissa kiinteä toimipaikka muodostuu sekä mitä vaikutuksia kiinteän toimipaikan muodostumisella on yrityksen verotukseen. Lisäksi tarkastellaan muita verovelvollisuuden muodostavia seikkoja, kuten tosiasiallisen johtopaikan muodostumista.
Tutkielman viidennestä luvusta alkaen tarkastellaan digitalisaation ja globalisaation luomia haasteita kansainväliseen vero-oikeuteen sekä ratkaisuja, joita OECD:n ja EU:n tasolla on esitetty kansainvälisen vero-oikeuden haasteiden, erityisesti nexus-kysymyksen, ratkaisemiseksi. Tarkastelussa on erityisesti OECD:n digiverohankkeen pilari 1, jossa on etsitty ratkaisua digitaalisen talouden verotusoikeuden jakamisen haasteisiin. Digiverohankkeen pilarissa 1 on esitetty ratkaisuksi verotusoikeuden jakamiseen niin sanottu uusi allokointimekanismi, joka antaisi verotusoikeuden myös niille markkinavaltioille, joissa yritykset ansaitsevat voittojaan kuluttajien tai käyttäjien läsnäolon perusteella, riippumatta siitä, onko yrityksellä fyysistä toimintaa kyseisessä maassa. Digiverohankkeen pilari 1 on kohdannut poliittisia ja teknisiä esteitä ja siksi sen toteutus on edelleen epävarmaa. Toteutuessaan se olisi kuitenkin askel kohti oikeudenmukaisempaa verotusoikeuden jakamisen järjestelmää.
Digitalisoituneessa ja globaalissa taloudessa nykyistä kansainvälistä sääntelyä verotusoikeuden muodostumisesta voidaan pitää vanhanaikaisena ja toimimattomana. Esimerkiksi digitaalisissa liiketoimintamalleissa on mahdollista, että yritys toimii valtiossa ilman fyysistä yhteyttä ja voi silti olla merkittävä toimija palveluiden käyttäjien sijaintivaltiossa ja kerätä merkittävästi tietoja käyttäjistään. Digitaalinen liiketoiminta ei kuitenkaan muodosta kiinteää toimipaikkaa eikä siten verovelvollisuutta palveluiden käyttäjien sijaintivaltiossa nykyisten kansainvälisten verotusperiaatteiden mukaan. Tämä johtaa siihen, että yrityksen liiketulo ei tule verotettavaksi siellä, missä arvo todellisuudessa muodostuu.
Talouden muuttuessa yhä digitaalisemmaksi ja globaalimmaksi on syntynyt tarve muuttaa kansainvälisen vero-oikeuden nexus-sääntöä eli sääntelyä siitä, mikä katsotaan riittäväksi yhteydeksi verotusoikeuden muodostumiselle. Tähän on haettu ratkaisuja muun muassa OECD:n BEPS-hankkeen myötä syntyneessä niin kutsutussa OECD:n digiverohankkeessa sekä myös EU:n digitaalista taloutta koskevissa hankkeissa.
Tutkielman aluksi tarkastellaan verotusoikeuden muodostumista nykyisen kansainvälisen vero-oikeuden sääntelyn puitteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, missä tilanteissa kiinteä toimipaikka muodostuu sekä mitä vaikutuksia kiinteän toimipaikan muodostumisella on yrityksen verotukseen. Lisäksi tarkastellaan muita verovelvollisuuden muodostavia seikkoja, kuten tosiasiallisen johtopaikan muodostumista.
Tutkielman viidennestä luvusta alkaen tarkastellaan digitalisaation ja globalisaation luomia haasteita kansainväliseen vero-oikeuteen sekä ratkaisuja, joita OECD:n ja EU:n tasolla on esitetty kansainvälisen vero-oikeuden haasteiden, erityisesti nexus-kysymyksen, ratkaisemiseksi. Tarkastelussa on erityisesti OECD:n digiverohankkeen pilari 1, jossa on etsitty ratkaisua digitaalisen talouden verotusoikeuden jakamisen haasteisiin. Digiverohankkeen pilarissa 1 on esitetty ratkaisuksi verotusoikeuden jakamiseen niin sanottu uusi allokointimekanismi, joka antaisi verotusoikeuden myös niille markkinavaltioille, joissa yritykset ansaitsevat voittojaan kuluttajien tai käyttäjien läsnäolon perusteella, riippumatta siitä, onko yrityksellä fyysistä toimintaa kyseisessä maassa. Digiverohankkeen pilari 1 on kohdannut poliittisia ja teknisiä esteitä ja siksi sen toteutus on edelleen epävarmaa. Toteutuessaan se olisi kuitenkin askel kohti oikeudenmukaisempaa verotusoikeuden jakamisen järjestelmää.