Työelämän epävarmuus ja hyvinvointi : epätyypillisten työsuhdemuotojen yhteys koettuun hyvinvointiin Euroopassa

Abstract

Globalisaatio, teknologinen kehitys ja erilaiset kriisit ovat aiheuttaneet monenlaisia muutoksia niin työelämään kuin yksilöiden arkeen. Muutosten myötä työelämään on kehittynyt uudenlaisia epätyypillisiä työsuhdemuotoja, jotka ovat haastaneet perinteistä kokoaikatyötä sekä kasvattaneet huolta työn epävarmuudesta ja sen yhteydestä hyvinvointiin. Työelämän ja hyvinvoinnin yhteyttä on tutkittu jonkin verran, mutta tutkimus on keskittynyt pitkälti psykologisiin tekijöihin. Taloudellisiin tekijöihin ja toimeentuloon on kiinnitetty vähemmän huomiota. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii, missä määrin työelämän epävarmuus on yhteydessä yksilön subjektiiviseen hyvinvointiin eri Euroopan alueilla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ovatko erilaiset epätyypilliset työsuhdemuodot yhteydessä koettuun hyvinvointiin, vaihteleeko yhteys Euroopan eri alueilla ja mitkä ovat keskeisimmät välittävät tekijät itsearvioidussa hyvinvoinnissa. Tutkielma on kvantitatiivinen tutkimus, jossa hyödynnetään lineaarista monitasoregressioanalyysia, lineaarista regressioanalyysia ja ajallista vertailua. Tutkielman aineistona käytetään European Social Survey - kyselytutkimuksen 6 ja 11 kyselykierroksia vuosilta 2012 ja 2023. Otokseen valittiin 20 maata, jotka osallistuivat molemmille kierroksille. Nämä maat ovat: Belgia, Sveitsi, Kypros, Saksa, Espanja, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Unkari, Irlanti, Islanti, Italia, Liettua, Alankomaat, Norja, Puola, Portugali, Ruotsi, Slovenia ja Slovakia. Vastaajia oli yhteensä 34 348. Tutkielman tulosten mukaan toimeentulovaikeudet selittävät kaikista tutkielmassa tarkasteltavina olevista taustatekijöistä vahvimmin hyvinvoinnin laskua. Toimeentulovaikeuksilla on vahvin yhteys hyvinvoinnin laskuun Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Monitasomallin tulokset osoittavat, että erilaisista epätyypillisistä työsuhdemuodoista osa-aikainen työ on vahvimmin yhteydessä heikompaan hyvinvointiin. Tarkemmassa maaryhmittäisessä vertailussa osa-aikatyön yhteys koetun hyvinvoinnin laskuun verrattuna perinteiseen palkkatyöhön ilmenee ainoastaan Pohjoismaissa. Muissa maaryhmissä yksikään tarkastelluista työsuhdemuodoista ei osoita tilastollisesti merkitsevää yhteyttä parempaan tai heikompaan hyvinvoinnin tasoon verrattuna perinteiseen palkkatyöhön. Demografisia tekijöitä tarkasteltaessa havaittiin, että naiset, yksinhuoltajat ja yksinelävät raportoivat merkitsevästi heikompaa hyvinvointia verrattuna miehiin ja lapsiperheisiin. Muut demografiset tekijät, kuten iän neliö, ikä ja koulutustaso eivät ole yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Kahta eri tutkimusajankohtaa vertailtaessa keskeisimmät erot liittyivät ikään, sukupuoleen ja maaryhmien välisiin eroihin. Tutkielman tulokset osoittavat toimeentulon turvaamisen olevan keskeisin tekijä hyvinvoinnin kannalta jokaisessa maaryhmässä, mikä korostaa taloudellisen toimeentulon ensisijaisuutta psykologisiin tekijöihin verrattuna. Tutkielman perusteella epätyypillisiin työsuhteisiin liittyvistä ongelmista toimeentulon merkitystä ei voi väheksyä ja toimeentulon merkitys pitäisi ymmärtää työmarkkinapolitiikassa. Sukupuolittuneita rakenteellisia ongelmia tulee tarkastella kriittisesti ja pyrkiä ehkäisemään epävarmuustekijöiden kasautumista naisille ja erityisesti yksinhuoltajaäideille.