Muutosten myllerryksessä: 55–64-vuotiaiden palkansaajien työuupumusriski vuosina 2019–2023

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on 55–64-vuotiaiden palkansaajien työuupumusriski vuosina 2019–2023. Tutkielmassa huomion kohteena on työuupumusriskin kehitys sekä sen kohdistuminen kyseiseen ikäryhmään 2020-luvun alussa. Lisäksi pyritään ymmärtämään 2020-luvun alussa tapahtuneiden muutosten ja erityisesti COVID-19-pandemian merkitystä 55–64-vuotiaiden palkansaajien työuupumusriskille. Tutkielman aineistoina käytetään Työolobarometreja vuosilta 2019–2023. Työuupumusriskin kehitystä selvitetään tarkastelemalla Burnout Assessment Tooliin (BAT) pohjautuvan neljän työuupumuksen ydinoireen jakaumia vuosilta 2019–2023. Työuupumusriskin kohdentumista 55–64-vuotiaiden palkansaajien keskuudessa selvitetään tarkastelemalla BATin neljästä ydinoireesta muodostetun summamuuttujan tunnuslukuja. Lineaarisella regressioanalyysillä pyritään ymmärtämään COVID-19-pandemian merkitystä tarkastelemalla pandemiaan liitettyjen tekijöiden yhteyksiä työuupumusriskiin. Lisätarkasteluissa saadaan yksityiskohtaisempaa kuvaa työuupumusriskin ajallisesta kehityksestä sekä työelämässä tapahtuneiden muutosten yhteydestä siihen selvittämällä ikäryhmän vakioidut vuosittaiset työuupumuskeskiarvot sekä testaamalla vuoden perusteella interaktioita tutkielman selittävien muuttujien ja työuupumusriskin välillä. Tulosten perusteella 55–64-vuotiaiden palkansaajien työuupumusriski on kasvanut pandemiaa edeltävään aikaan verratessa. Työuupumusriskin kasvua on tapahtunut kolmessa neljästä työuupumuksen ydinoireesta. Lisäksi työuupumusriski on polarisoitunut ikääntyneiden palkansaajien kesken. Muutokset työuupumusriskissä ovat olleet kuitenkin maltillisia. Analyyseissa havaittiin myös useimpien työnteon tapoja ja työelämän muutosta kuvaavien tekijöiden olevan yhteydessä työuupumusriskiin. Tutkielman tulokset osoittavat ikääntyneiden palkansaajien työuupumusriskin kehityksen sekä riskiin vaikuttavien työelämätekijöiden olevan samansuuntaisia muun palkansaajaväestön kanssa. Ajallisen kehityksen osalta COVID-19-pandemia ei aluksi vaikuttanut kielteisesti työuupumusriskiin, vaan vasta vuodesta 2022 eteenpäin todettiin selvää riskin kasvua. Muutokset työuupumusoireilussa ilmentävät paitsi pandemiaan liittyviä, mahdollisesti tilapäisempiä muutoksia, myös pysyvämpää 2000-luvun mittaan tapahtunutta työtehtävien kognitiivisen kuormittavuuden kasvua. Tutkielman muuttujista vaikutus- sekä erityisesti oppimismahdollisuudet työssä selittivät ikääntyneillä palkansaajilla tapahtunutta työuupumusriskin eriytymistä.