Valmentavan johtamisen rajoitteet ja mahdollisuudet valtionhallinnossa

Abstract

Valtionhallinnon perinteinen hierarkkinen ja byrokraattinen johtamismalli kohtaa merkittäviä haasteita kun sitä yritetään korvata valmentavalla johtamisella, joka on yleistynyt julkisella sektorilla. Tämä aihe on erityisen ajankohtainen, kun tarkastellaan kahta selvästi erilaista johtamismenetelmää. Julkisen sektorin johtaminen on perinteisesti ollut jäykkää, mikä voi rajoittaa innovaatioita ja reagointikykyä. Organisaatiomuutokset voivat kohdata vastarintaa, erityisesti kun pyritään muuttamaan vakiintuneita käytäntöjä ja johtamismalleja. Johtajien roolit ja vastuualueet saattavat olla epäselviä, mikä voi johtaa päätöksenteon viivästymiseen ja byrokratian lisääntymiseen. Kansalaiset odottavat nopeita ja tehokkaita vastauksia, mutta julkisen sektorin toimintatavat voivat olla hitaita ja monimutkaisia. Johtajien on yhdistettävä päätöksenteon tehokkuus kansalaisten osallistamiseen, mikä tuo mukanaan omat haasteensa. Tietojen perusteellisuuden ja taitojen kehittämisen yhteensovittaminen voi myös olla ristiriitaista. Haasteita voidaan kuitenkin ratkaista kehittämällä johtamiskäytäntöjä, parantamalla kansalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä luomalla avoimempi ja innovatiivisempi johtamiskulttuuri. Tavoitteena on selventää mitä mahdollisuuksia valmentavalla johtamisella voidaan saavuttaa valtionhallinnossa ja mitä rajoitteita byrokraattinen ja hierarkkinen organisaatio kohtaa valmentavan johtajuuden kontekstissa, ja mitä haittoja valmentava johtaminen voi aiheuttaa. Tutkimuksen tuloksena tuodaan esille, että hallitsevimpina jännitteinä julkisen johtamisen ja valmentavan johtamisen voidaan nähdä organisaatiokulttuuriin ja sen muutokseen liittyvät elementit. Tämä johtuu siitä, että johtaminen ja sitoutuminen, sekä palaute ja johtamisen tuki nojaavat pitkälti vallitsevaan organisaatiokulttuuriin ja johtamisjärjestelmään. Lainsäädäntö, tiukka valtiontalouden budjetti, sekä lakisääteiset prosessit rajoittavat mahdollisuutta käyttää hajautettua päätöksentekovaltaa ja prosessien tehostamista. Valtionhallinnon johtamisperiaatteita on kuitenkin mahdollista edistää kohti valmentavaa johtamista. Organisaatioon sitoutumista voidaan lisätä antamalla yksilölle mahdollisuus tehdä päätösesityksiä sellaisissakin asioissa, joissa päätöksenteko on keskitetty. Lisääntynyt sitoutuminen voi lisätä yksilön kehittymishaluja ja hallittua riskienhallintaa, mikä taas voi parantaa suorituskykyä ja pitkäaikaista kehitystä.