Nanobodyjen käyttö solunsisäisten proteiinien visualisaatioon ja säätelyyn reaaliaikaisessa solukuvantamisessa
Sova, Leo (2025-05-19)
Nanobodyjen käyttö solunsisäisten proteiinien visualisaatioon ja säätelyyn reaaliaikaisessa solukuvantamisessa
(19.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149500
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052149500
Tiivistelmä
Nanobodyt ovat kamelieläimien vasta-aineista johdettuja. Näissä vasta-aineissa on vain raskas ketju eli niistä puuttuu kevyt ketju kokonaan. Nanobodyjen sitoutuminen mahdollistaa niiden käytön solunsisäisten proteiinien tutkimiseen. Nanobodyilla on monia kiinnostavia käyttökohteita ja sovelluksia, joka johtuu lähinnä niiden monista ainutlaatuisista ominaisuuksista. Nanobodyt ovat pienempiä kuin tavalliset vasta-aineet. Ne ovat hyvin stabiileja sekä kemiallisesti että lämpötilan kannalta. Niiden tuotanto on tehokasta mikrobijärjestelmissä ja niillä on alhainen immunogeenisyys.
Nanobodyjen saantiin solun sisälle on monta tekniikkaa. Nämä ovat osittain samoja kuin perinteisillä vasta-aineilla. Siirtäminen solun sisälle tapahtuu joko nanobodyja koodaavalla cDNA:lla tai nanobodyjen siirrolla suoraan puhdistettuina proteiineina. Suoraan siirtämiseen tekniikoita on muun muassa elektroporaatio, mikroinjektio, sonoporaatio tai siirto solupuristuksella. Nanobodyja voidaan kytkeä esimerkiksi fluoresentteihin proteiineihin, biosensoreihin tai entsyymeihin. Siksi niitä voidaan käyttää antigeenien säätelyyn. Esimerkiksi kohdeproteiinin toiminnan lopettamisella nanobodyjen avulla voidaan selvittää proteiinin merkitys solussa. Tähän tarvitaan reaaliaikaista solukuvantamista. Siinä on tärkeä pitää solut elossa, johon vaikuttaa solukuvantamisen tekniikan valinta. Erilaisia tekniikoita ovat esimerkiksi konfokaalimikroskopia ja monifotonimikroskopia.
Nanobodyja on jo käytetty antigeenien säätelyyn ja tutkimusta tehdään koko ajan lisää. Nanobodyja voidaan käyttää lääketieteessä sekä diagnostiikassa, että terapeuttisesti. Diagnostiikassa niitä voidaan käyttää esimerkiksi lateraalivirtausimmunoanalyysi-testeissä tavallisten vasta-aineiden korvikkeena. Terapeuttisesti niitä on jo käytössä esimerkiksi myelooma-syöpää vastaan Yhdysvalloissa. Euroopassa on myös hyväksytty nanobodyihin perustuva Caplacizumab, jolla hoidetaan erästä harvinaista veren hyytymishäiriötä. Nanobodyjen käyttö lääketieteessä on yleistymässä tulevaisuudessa.
Nanobodyjen saantiin solun sisälle on monta tekniikkaa. Nämä ovat osittain samoja kuin perinteisillä vasta-aineilla. Siirtäminen solun sisälle tapahtuu joko nanobodyja koodaavalla cDNA:lla tai nanobodyjen siirrolla suoraan puhdistettuina proteiineina. Suoraan siirtämiseen tekniikoita on muun muassa elektroporaatio, mikroinjektio, sonoporaatio tai siirto solupuristuksella. Nanobodyja voidaan kytkeä esimerkiksi fluoresentteihin proteiineihin, biosensoreihin tai entsyymeihin. Siksi niitä voidaan käyttää antigeenien säätelyyn. Esimerkiksi kohdeproteiinin toiminnan lopettamisella nanobodyjen avulla voidaan selvittää proteiinin merkitys solussa. Tähän tarvitaan reaaliaikaista solukuvantamista. Siinä on tärkeä pitää solut elossa, johon vaikuttaa solukuvantamisen tekniikan valinta. Erilaisia tekniikoita ovat esimerkiksi konfokaalimikroskopia ja monifotonimikroskopia.
Nanobodyja on jo käytetty antigeenien säätelyyn ja tutkimusta tehdään koko ajan lisää. Nanobodyja voidaan käyttää lääketieteessä sekä diagnostiikassa, että terapeuttisesti. Diagnostiikassa niitä voidaan käyttää esimerkiksi lateraalivirtausimmunoanalyysi-testeissä tavallisten vasta-aineiden korvikkeena. Terapeuttisesti niitä on jo käytössä esimerkiksi myelooma-syöpää vastaan Yhdysvalloissa. Euroopassa on myös hyväksytty nanobodyihin perustuva Caplacizumab, jolla hoidetaan erästä harvinaista veren hyytymishäiriötä. Nanobodyjen käyttö lääketieteessä on yleistymässä tulevaisuudessa.