Osakeyhtiöiden sulautumisen verotus

Abstract

Sulautuminen on yritysjärjestelymuoto, jossa vähintään kaksi yhtiötä yhdistyy yhdistämällä varansa ja velkansa, jolloin sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille syntyy oikeus sulautumisvastikkeeseen. Sulautuminen on mahdollista toteuttaa usealla eri tavalla riippuen päämäärästä, johon sillä pyritään. Rakenteellisella muutoksella osallisyhtiöt saattavat tavoitella muun muassa konsernirakenteen keventämistä, mittakaavaetuja tai erilaisia synergiaetuja varmistaakseen asemiaan jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Sulautumisesta säädetään erikseen yhtiöoikeudessa ja vero-oikeudessa. Toisiinsa näiden säännökset liittyvät kuitenkin niin, että verotuksessa sulautumisena voidaan verottaa ainoastaan yhtiöoikeudellisten säännösten mukaisesti täytäntöön pantu sulautuminen. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella osakeyhtiöiden sulautumisen verokohtelua ja muodostaa kattava käsitys sulautumisen verotukseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkielma toteutetaan lainopillisella metodilla, jolloin vallitsevan sääntelyn ja muun oikeusnormiston valossa tutkielma pyrkii vastaamaan siihen, mitkä tekijät vaikuttavat sulautumisen verotukseen ja mitkä ovat veroneutraalin sulautumisen edellytykset. Sulautumisessa noudatetaan lähtökohtaisesti jatkuvuusperiaatetta, jolloin järjestelystä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia sulautumiseen osallistuville yhtiöille tai niiden osakkeenomistajille. Sääntely pohjautuu EU:n yritysjärjestelydirektiivin säännöksiin, joka on Suomessa saatettu koskemaan myös puhtaasti kansallisia sulautumistilanteita. Jatkuvuusperiaatetta voidaan sulautumisessa kuitenkin soveltaa vain tiettyjen edellytyksien täyttyessä. Tutkielmassa verotuksen kannalta keskeisintä on EVL 52 a ja b §:n tarkastelu, joista ilmenee verotuksessa hyväksytty sulautuminen ja siihen sovellettava jatkuvuusperiaate. Nämä vastaavat kuitenkin vain osaan sulautumisen verotukseen liittyvistä kysymyksistä, minkä vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita sulautumisen verokohteluun vaikuttavia lakipykäliä. Nämä tulevat kyseeseen muun muassa silloin kun tarkoituksena on selvittää tappioiden siirtymistä sulautumisen yhteydessä. Sulautumisen verokohtelu ei ole yhtenäistä kaikissa eri sulautumistavoissa johtuen juuri erillisestä sääntelystä yhtiöoikeuden ja vero-oikeuden välillä. Lisäksi EVL 52 a §:n suppea sanamuoto aiheuttaa tulkinnallisia ongelmia sen suhteen, milloin sulautumisvastiketta tulee sulautumisen yhteydessä antaa. Tämä aiheuttaa haasteita sulautumisen verotuksen ennakoitiin, sillä aina ei ole täysin varmaa täyttääkö järjestely veroneutraalin sulautumisen edellytykset vastikkeen osalta. Verokohtelu tappioiden siirtymisen osalta puolestaan riippuu siitä, minkä suuntainen sulautuminen on kyseessä ja milloin sulautuminen saatetaan voimaan. Sulautumisen verotus onkin moninainen kokonaisuus, johon vaikuttaa monet eri tekijät.