”Neuvostoliittoa ei ole, Venäjä ei uhkaa ketään.” : Boris Jeltsinin Venäjän matka kohti länttä 1990-luvulla

Abstract

Boris Jeltsin nousi Venäjän federaation ensimmäiseksi presidentiksi vuonna 1991. Tässä roolissa hän pysyi aina vuoden 1999 loppuun asti. Jeltsin pyrki luomaan itsestään kuvaa uudistusmielisenä johtajana, ja yksi hänen suurimmista tavoitteistaan oli rakentaa Venäjän ja länsimaiden välille läheiset, vahvat ja ystävällismieliset suhteet. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten ja miltä pohjalta Jeltsin rakensi Venäjän suhteita länteen 1990-luvulla sekä mitkä tapahtumat ja tekijät muovasivat Jeltsinin käsitystä lännestä ja Venäjän asemasta kansainvälisessä politiikassa.

Tutkielman primäärinaineistona toimivat Jeltsinin kolme muistelmateosta vuosilta 1990, 1994 ja 2000. Keskeisimmät tutkimusmetodit perustuvat diskurssianalyysiin ja kerrontateoreettiseen lähestymistapaan. Kielelliset lähestymistavat täydentävät historiantutkimuksen perusmenetelmiä, luoden yhdessä moninäkökulmaisen kehikon, jonka kautta muistelmia on mahdollista analysoida. Muistelmat tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen Jeltsinin ajatusmaailmaan ja toisaalta siihen, millaisen kuvan hän pyrki itsestään ja Venäjän ulkopolitiikasta rakentamaan lukijalle.

Tutkielman keskeisimmät havainnot voidaan tiivistää kolmeen teemaan: avoimuuteen, henkilökohtaiseen diplomatiaan ja luottamuksen rakentamiseen. Jeltsin piti yllä avointa keskusteluyhteyttä lännen suuntaan läpi 1990-luvun, myös vaikeina aikoina. Tämä avoimuuden politiikka rakentui sen pohjalta, että Jeltsin oli luonut vahvat kahdenkeskiset suhteet lännen tärkeimpiin johtajiin, kuten Bill Clintoniin, Helmut Kohliin ja Jacques Chiraciin. Jeltsin ei kuitenkaan jäänyt pelkkien sanojen ja puheiden tasolle, vaan hän pyrki osoittamaan myös teoillaan, että länsi voisi luottaa Venäjään. Hän aloitti maassa talousuudistukset, joiden tarkoituksena oli viedä Venäjä kohti läntistä yhteiskuntamallia, ja samalla hän veti vanhoja puna-armeijan joukkoja lopullisesti pois Euroopasta.

Venäjän ja lännen välisissä suhteissa oli kuitenkin myös ongelmia läpi 1990-luvun, ja osa niistä oli Jeltsinistä lähtöisin. Erityisen ongelmallisiksi osoittautuivat Tšetšenian sodat, Venäjän sisäpoliittiset haasteet ja Jeltsinin ailahtelevaisuus poliitikkona. Hänen alkoholinkäyttönsä ja jatkuva sairastelunsa heikensivät hänen kykyään toimia tehokkaasti Venäjän presidentin roolissa. Toisaalta myöskään länsi ei päästänyt Jeltsiniä ja Venäjää helpolla. Naton laajentumisprosessi aiheutti kitkaa Venäjän ja lännen välille läpi 1990-luvun, ja Venäjän yritykset päästä osaksi lännen tärkeimpiä instituutioita eivät juuri edistyneet. Vaikka länsi tuki Venäjän uudistuksia sekä sanoin että rahallisesti, Venäjällä ja Jeltsinin mielessä voimistui 1990-luvun edetessä käsitys, että länsi ei kokenut Venäjää osaksi itseään ja halusi pitää sen sopivan etäisyyden päässä itsestään.