Koulun tekemä lastensuojeluilmoitus erityislapsesta : vanhempien kokemuksia

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia erityislasten vanhemmilla on koulun tekemästä lastensuojeluilmoituksesta, ja millaisia tunteita ilmoitus herättää heissä sekä miten lastensuojeluilmoitus on muovannut kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ilmoituksen tekeminen, siihen liittyvä viestintä sekä siihen vastanneiden tahojen – kuten koulun ja sosiaalityöntekijöiden – toimet koetaan vanhempien näkökulmasta. Erityisenä tutkimuskohteena olivat perheissä esiintyvät erilaiset reaktiot ja tunnekuormat, joita lastensuojeluilmoitus voi aiheuttaa, sekä se, miten nämä kokemukset heijastuvat perheen ja koulun väliseen yhteistyöhön.

Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla, jotka toteutettiin etäyhteyksillä Zoomissa. Haastatteluihin osallistui neljä erityislasten vanhempaa, jotka valikoituivat tutkimukseen Facebook-ryhmien ja Leijonat ry:n kautta. Haastatteluissa keskityttiin vanhempien tunteisiin, ajatuksiin ja kokemuksiin lastensuojeluilmoituksen jälkeen.

Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla tunnistettiin toistuvia teemoja ja merkityksiä vanhempien kokemuksista. Keskeisimmiksi teemoiksi nousivat vanhempien tunteet ja ajatukset lastensuojeluilmoituksesta, koulun viestintä ja kodin sekä koulun yhteistyö. Tuloksista kävi ilmi, että lastensuojeluilmoitus herätti vanhemmissa moninaisia ja ristiriitaisia tunteita. Vaikka osa vanhemmista koki ilmoituksen johtaneen tarvittavan tuen ja lisäavun saamiseen, toiset kokivat sen epäoikeudenmukaisena ja leimaavana, mikä vaikutti negatiivisesti heidän suhteeseensa kouluun ja muihin viranomaisiin. Lisäksi analyysi paljasti, että avoin ja ennakoiva viestintä koulun puolelta vähensi osaltaan vanhempien kokemia epävarmuuden ja stressin tunteita, kun taas viestinnän puutteet lisäsivät kokemusten negatiivisuutta.