”Lieneekö tuo aprillinarrio wai pitkälle kehittyneen emansipatsioonin merkkiä wai muuta wallattomuutta.” : Sukupuolen ilmaisun moninaisuus suomalaisissa sanomalehdissä 1868–1917
Laine, Mio (2025-05-03)
”Lieneekö tuo aprillinarrio wai pitkälle kehittyneen emansipatsioonin merkkiä wai muuta wallattomuutta.” : Sukupuolen ilmaisun moninaisuus suomalaisissa sanomalehdissä 1868–1917
Laine, Mio
(03.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052354130
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052354130
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee suomalaisen lehdistön tapoja uutisoida sukupuolen ilmaisun moninaisuudesta vuosina 1868–1917. Käsitykset sukupuolesta ja sukupuolten välisistä eroista ja rajoista olivat murrosvaiheessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, mikä näkyi esimerkiksi naisasialiikkeessä sekä pukeutumisen murroksessa erityisesti Suomen maaseudulla. Samaan aikaan suomenkielisen lehdistön levikki nousi ja lehdistön asema muuttui pikkuhiljaa kansan sivistäjästä mielipidevaikuttajaksi. Sukupuoli ja sukupuolierot herättivät aikakauden lehdistössä monenlaista keskustelua. Tutkielman tavoitteena on analysoida, millaisissa asiayhteyksissä sukupuolen ilmaisun moninaisuudesta puhuttiin aikakauden sanomalehdissä, miten aiheesta puhuttiin ja puhuttiinko aiheesta eri tavalla eri yhteyksissä. Tavoitteenani on ymmärtää ja analysoida aikakauden käsityksiä ja tuntemuksia liittyen sukupuoleen, sukupuolten välisiin rajoihin ja niiden ylittämiseen.
Olen jakanut aineistoni kahteen teemaan, itseilmaisuun sekä valeasuun. Nämä teemat jakautuvat kumpikin vielä kahteen identifioimieni taustatekijöiden mukaan: Itseilmaisun alle olen luokitellut naisasialiikkeeseen sekä yksittäisiin henkilöihin liittyvän uutisoinnin sukupuolen ilmaisun moninaisuudesta, ja valeasun yhteydessä puhun puolestaan rikollisuudesta sekä huumorista ja viihteestä. Olen kerännyt käyttämäni sanomalehtiaineiston Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista käyttäen erinäisiä hakusanoja, esimerkiksi ”nainen miehen vaatteissa”, ”mies naisen puvussa”, ”mieheksi pukeutunut nainen” ja ”miesnainen.” Analysoin aineistoani käyttäen lähilukua.
Sukupuolen ilmaisun moninaisuuteen ja sukupuolirajoja rikkovaan pukeutumiseen reagoitiin suomalaisessa lehdistössä monin eri tavoin. Esimerkiksi naisasialiikkeen tavoite laajentaa naisten yhteiskunnallista liikkumavaraa ja sitä kautta muovata yleistä kuvaa naiseudesta nähtiin usein uhkana yhteiskuntajärjestykselle, ja tuntemattomat ”naisiksi pukeutuneet miehet” yhdistettiin usein suoraan rikollisuuteen tai rikollisiin aikeisiin. Toisaalta ihmiset, joiden nähtiin elävän eri sukupuolen roolissa kuin mihin heidät oli syntymässä määritetty, saivat lehdistöltä paljon huomiota ja herättivät uteliaisuutta ja jopa sympatiaa. Samaan aikaan nais- ja miesimitaattorit olivat suosittua koomista viihdettä erityisesti isommissa kaupungeissa, ja heidän esityksiään mainostettiin laajalti sanomalehdissä. Esimerkiksi ajan termein ”mieheksi pukeutunut nainen” saatettiin kontekstista riippuen nähdä joko huvittavana, uhkaavana tai ymmärrettävänä.
Olen jakanut aineistoni kahteen teemaan, itseilmaisuun sekä valeasuun. Nämä teemat jakautuvat kumpikin vielä kahteen identifioimieni taustatekijöiden mukaan: Itseilmaisun alle olen luokitellut naisasialiikkeeseen sekä yksittäisiin henkilöihin liittyvän uutisoinnin sukupuolen ilmaisun moninaisuudesta, ja valeasun yhteydessä puhun puolestaan rikollisuudesta sekä huumorista ja viihteestä. Olen kerännyt käyttämäni sanomalehtiaineiston Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista käyttäen erinäisiä hakusanoja, esimerkiksi ”nainen miehen vaatteissa”, ”mies naisen puvussa”, ”mieheksi pukeutunut nainen” ja ”miesnainen.” Analysoin aineistoani käyttäen lähilukua.
Sukupuolen ilmaisun moninaisuuteen ja sukupuolirajoja rikkovaan pukeutumiseen reagoitiin suomalaisessa lehdistössä monin eri tavoin. Esimerkiksi naisasialiikkeen tavoite laajentaa naisten yhteiskunnallista liikkumavaraa ja sitä kautta muovata yleistä kuvaa naiseudesta nähtiin usein uhkana yhteiskuntajärjestykselle, ja tuntemattomat ”naisiksi pukeutuneet miehet” yhdistettiin usein suoraan rikollisuuteen tai rikollisiin aikeisiin. Toisaalta ihmiset, joiden nähtiin elävän eri sukupuolen roolissa kuin mihin heidät oli syntymässä määritetty, saivat lehdistöltä paljon huomiota ja herättivät uteliaisuutta ja jopa sympatiaa. Samaan aikaan nais- ja miesimitaattorit olivat suosittua koomista viihdettä erityisesti isommissa kaupungeissa, ja heidän esityksiään mainostettiin laajalti sanomalehdissä. Esimerkiksi ajan termein ”mieheksi pukeutunut nainen” saatettiin kontekstista riippuen nähdä joko huvittavana, uhkaavana tai ymmärrettävänä.