Uskonnon yhteys haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten voimavaroihin : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee uskonnon yhteyttä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten voimavaroihin. Uskonnollisen moninaistumisen myötä suomalaiseen yhteiskuntaan ja sosiaalityöhön on muodostunut tarve uudenlaiselle osaamiselle ja tietoperustalle. Kuitenkaan uskontoa ei ole tutkittu lähes ollenkaan suomalaisella sosiaalityön tutkimuskentällä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on tuotu esiin, kuinka sosiaalityöntekijöiltä puuttuu usein valmiuksia ja osaamista käsitellä uskonnollisuutta osana työtään. Tutkielman tavoitteena on vastata tähän tutkimukselliseen tarpeeseen, jonka täyttämisen avulla voidaan kehittää uskontolukutaitoista sosiaalityötä. Tähän tarpeeseen on vastattu Suomessa myös laajemmin SOWREL-hankkeella, jonka osana tämä pro gradu -tutkielma on tehty.

Tutkielma toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Aineistona oli 25 vertaisarvioitua, länsimaisiin yhteiskuntiin sijoittuvaa tutkimusartikkelia. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat: miten länsimaisiin yhteiskuntiin sijoittuva tutkimus uskonnon yhteydestä voimavaroihin on jakautunut haavoittuvuuden kategorioiden välillä, sekä miten länsimaisiin yhteiskuntiin sijoittuva tutkimus kuvaa uskonnon yhteyttä voimavaroihin haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, ja toisen tutkimuskysymyksen osalta aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi intersektionaalisuus sekä voimavarakeskeinen lähestymistapa. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä käsiteltiin haavoittuvan aseman kategorioita intersektionaalisesta lähestymistavasta käsin. Nämä kategoriat olivat 1) etnisyys, 2) ikä, 3) maahanmuuttoon liittyvä status, 4) seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti, 5) siviilisääty ja perhestatus, 6) sosioekonominen asema, 7) sukupuoli ja 8) terveydentila. Voimavarakeskeinen lähestymistapa vastaa sosiaalityön saamaan kritiikkiin siitä, kuinka sosiaalityössä työskentelyn painopiste on asiakkaiden elämän negatiivisissa puolissa, jolloin saatetaan ohittaa voimavaroja tuovat ja tukevat puolet.

Tulokset osoittavat, että aiemmissa tutkimuksissa aihetta on tarkasteltu monipuolisesti eri haavoittuvuuksia yhdistävien näkökulmien kautta. Kuitenkin aineiston vahva painottuminen Yhdysvaltoihin näkyi näissä näkökulmissa. Uskonto kuvautui voimavarana liittyen niin yksilön elämänlaatuun kuin -tyyliin, yhteisön tuomana tukena sekä tukea antavana suhteena korkeampaan voimaan. Yksilön elämänlaatuun liittyen uskonnolla oli yhteys kiitollisuuteen ja merkityksellisyyteen, suurempaan tarkoitukseen elämässä, resilienssiin, coping-keinoihin, itsestä muodostettuun käsitykseen, mielenterveyteen sekä toimintakykyyn. Elämäntyyliin liittyen uskonnolla oli yhteys itsekuriin ja määrätietoisuuteen, suhtautumiseen muihin ihmisiin, mielekkääseen tekemiseen ja itsensä kehittämiseen sekä päihteiden käyttöön. Uskonnollisella yhteisöllä oli yhteys päihteiden käyttöön, vertaistukeen ja keskusteluapuun, uskonnolliseen tukeen, konkreettiseen tukeen sekä tukeen integroitumiseen liittyen. Suhde korkeampaan voimaan kompensoi yhteisön mahdollisesti tuottamia negatiivisia tekijöitä, tarjosi keskusteluja ja rukouksia sekä luottamusta ja kontrollia. Uskonnon yhteys voimavaroihin kuvautuikin lähtökohtaisesti positiivisena, lisäten ja tukien yksilön voimavaroja. Toisaalta joissain tapauksissa uskonto näyttäytyi myös voimavaroja haastavana ja heikentävänä tekijänä. Tästä syystä sosiaalityössä on tärkeä huomioida yksilöllisyys, kun työskennellään uskonnon parissa. Uskontolukutaitoiseen sosiaalityöhön kuuluukin elämänalueiden havainnointi ja analysointi eri näkökulmista.