Monikäyttöiset adverbit aivan ja ihan sekä niiden synonymia
Rouvinen, Oona (2025-05-06)
Monikäyttöiset adverbit aivan ja ihan sekä niiden synonymia
(06.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052353637
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052353637
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomen kielen monikäyttöisiä adverbeja aivan ja ihan. Tutkimus juontuu siitä oletuksesta, että kyseisiä sanoja pidetään tavallisesti keskenään synonyymisinä. Kuitenkin äidinkielisen puhujan intuitio saattaa tietyissä konteksteissa huomata niiden välillä sävyeroja. Analysoin, minkälaisissa ympäristöissä kyseisiä adverbeja tavallisimmin käytetään sekä tutkin, onko niiden käyttöympäristöjen välillä havaittavissa eroja.
Aivan- ja ihan-adverbeja pidetään ensisijaisesti astemääritteinä, mutta toisaalta niillä on paljon esimerkiksi sävyyn, affektisuuteen ja keskusteluun liittyvää käyttöä. Sanoja on sivuttu aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa runsaastikin, mutta huomiot ovat pääosin hajanaisia ja toisinaan epäyhteneviä. Tämän tutkimuksen laajempi tavoite onkin yhdistellä ja muovata näitä erillisiä huomioita aivan- ja ihan-adverbeista ja näin luoda aiempaa yhtenäisempi kuvaus kyseisten adverbien käytöstä ja niiden välisistä eroista.
Tutkielman teoreettinen tausta on vahvasti kognitiivisessa kielitieteessä, ja keskeisiin viitekehyksiin kuuluu Carita Paradisin kuvaus englannin kielen astemääritteistä ja niiden tulkinnasta. Analyysi pohjautuu pitkälti rajattuuden ja skalaarisuuden käsitteisiin, joita ovat käsitelleet myös Christopher Kennedy ja Louise McNally. Skalaarisuuden soveltamista suomen kielen kieliopillisiin elementteihin on tarkastellut erityisesti Tuomas Huumo.
Tutkimusaineistonani käytän Kielipankin Suomi24-korpusta, joka sisältää internetfoorumi Suomi24:ssä vuosina 2001–2020 käytyjä keskusteluja monenlaisista eri aihepiireistä. Sivuan tutkimieni adverbien tehtäviä keskustelussa myös pragmaattisesta näkökulmasta. Tutkimus on aineistolähtöistä ja laadullista, mutta esittelen analyysin tukena joitakin yksittäisiä esiintymisfrekvenssejä. Tutkielma jatkaa osaltaan myös Terttu Orpanan havainnointia adverbiparista aivan ja ihan tarkastellen niitä entistä perusteellisemmin. Synonymianäkökulma on uusi.
Tutkimus vahvistaa käsitystä, että adverbeilla aivan ja ihan on monikäyttöisyytensä vuoksi erityinen asema suomen kielen astemääritteiden joukossa. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että sanojen eri käyttötapojen välinen rajankäynti on huomattavasti monimutkaisempaa kuin on aiemmin kuvattu, ja että astemääritteinä toimiessaankin niiden tarkka merkitys ja tulkinta on usein kontekstista riippuvainen. Tutkimus toisaalta ehdollisesti vahvistaa sanoihin liittyvän lähisynonymiaoletuksen useimmissa yhteyksissä, mutta esittää, että sanojen käyttö on osin eriytynyttä.
Adverbien aivan ja ihan käyttöä verkkokeskusteluaineistossa ohjaavat vahvasti erilaiset keskustelulliset päämäärät, ja adverbit esiintyvätkin usein perusteluja, korjauksia tai kannanottoja sisältävissä konteksteissa. Astemääritteenä toimiminen ei sulje pois sanojen mahdollista tehtävää puhujan kommenttia ilmentävänä kommenttiadverbina, joka onkin sanoille lähes yhtä yleinen tehtävä kuin astemääritteenä toimiminen. Olisi mielenkiintoista tutkia, päteekö tämä myös muunlaisessa aineistossa.
Aivan- ja ihan-adverbeja pidetään ensisijaisesti astemääritteinä, mutta toisaalta niillä on paljon esimerkiksi sävyyn, affektisuuteen ja keskusteluun liittyvää käyttöä. Sanoja on sivuttu aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa runsaastikin, mutta huomiot ovat pääosin hajanaisia ja toisinaan epäyhteneviä. Tämän tutkimuksen laajempi tavoite onkin yhdistellä ja muovata näitä erillisiä huomioita aivan- ja ihan-adverbeista ja näin luoda aiempaa yhtenäisempi kuvaus kyseisten adverbien käytöstä ja niiden välisistä eroista.
Tutkielman teoreettinen tausta on vahvasti kognitiivisessa kielitieteessä, ja keskeisiin viitekehyksiin kuuluu Carita Paradisin kuvaus englannin kielen astemääritteistä ja niiden tulkinnasta. Analyysi pohjautuu pitkälti rajattuuden ja skalaarisuuden käsitteisiin, joita ovat käsitelleet myös Christopher Kennedy ja Louise McNally. Skalaarisuuden soveltamista suomen kielen kieliopillisiin elementteihin on tarkastellut erityisesti Tuomas Huumo.
Tutkimusaineistonani käytän Kielipankin Suomi24-korpusta, joka sisältää internetfoorumi Suomi24:ssä vuosina 2001–2020 käytyjä keskusteluja monenlaisista eri aihepiireistä. Sivuan tutkimieni adverbien tehtäviä keskustelussa myös pragmaattisesta näkökulmasta. Tutkimus on aineistolähtöistä ja laadullista, mutta esittelen analyysin tukena joitakin yksittäisiä esiintymisfrekvenssejä. Tutkielma jatkaa osaltaan myös Terttu Orpanan havainnointia adverbiparista aivan ja ihan tarkastellen niitä entistä perusteellisemmin. Synonymianäkökulma on uusi.
Tutkimus vahvistaa käsitystä, että adverbeilla aivan ja ihan on monikäyttöisyytensä vuoksi erityinen asema suomen kielen astemääritteiden joukossa. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että sanojen eri käyttötapojen välinen rajankäynti on huomattavasti monimutkaisempaa kuin on aiemmin kuvattu, ja että astemääritteinä toimiessaankin niiden tarkka merkitys ja tulkinta on usein kontekstista riippuvainen. Tutkimus toisaalta ehdollisesti vahvistaa sanoihin liittyvän lähisynonymiaoletuksen useimmissa yhteyksissä, mutta esittää, että sanojen käyttö on osin eriytynyttä.
Adverbien aivan ja ihan käyttöä verkkokeskusteluaineistossa ohjaavat vahvasti erilaiset keskustelulliset päämäärät, ja adverbit esiintyvätkin usein perusteluja, korjauksia tai kannanottoja sisältävissä konteksteissa. Astemääritteenä toimiminen ei sulje pois sanojen mahdollista tehtävää puhujan kommenttia ilmentävänä kommenttiadverbina, joka onkin sanoille lähes yhtä yleinen tehtävä kuin astemääritteenä toimiminen. Olisi mielenkiintoista tutkia, päteekö tämä myös muunlaisessa aineistossa.