Pohjoismaiset hammaslääkärit lasten kaltoinkohtelun raportoijina: vaikuttavat tekijät ja esteet : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän syventävien opintojen kirjallisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten pohjoismaalaiset hammaslääkärit raportoivat epäillyistä lasten kaltoinkohtelutapauksista. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli raportointiin vaikuttavat tekijät ja erityisesti esteet raportoinnille. Lasten kaltoinkohtelu on monimuotoinen maailmanlaajuinen ongelma. Kaltoinkohtelua on kaikki fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö, laiminlyönti, huolimattomuus sekä kaupallinen tai muu hyväksikäyttö. Kaltoinkohtelu voi pahimmillaan aiheuttaa lapsen kuoleman. Lapsen oikeudet ovat määrätty lastensuojelulaissa erityiseen suojeluun ja lain mukaan terveydenhuollon ammattilaiset ovat ilmoitusvelvollisia sosiaaliviranomaisille, jos lapsi on ilmeisen suojelun tarpeessa. Työ toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuutta haettiin Pubmed ja Scopus tietokannoista. Artikkeleita saatiin 242. Kaksoiskappaleet poistettiin, minkä jälkeen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella mukaan valikoitui yhdeksän artikkelia. Tutkimusten tuli koskea hammaslääkärien raportointikäyttäytymistä epäillessään lasten kaltoinkohtelua ja mukaan tarkasteluun otettiin myös suuhygienistit, jos he olivat tutkimuksissa mukana. Katsausta tehdessä nousi ilmi, että Pohjoismaissa tutkimuksia aiheesta ei ole kovinkaan paljon. Katsauksen tutkimuksissa 38–45 % vastaajista ilmoitti epäilleensä joskus lapsen kaltoinkohtelua. Epäilyjä jää merkittävä määrä raportoimatta. Esteitä raportoinneille ilmoitettiin useita. Yleisimpinä esteinä nousi epävarmuus omista havainnoista ja epätietoisuus raportoinnin menettelyistä. Perus- ja täydennyskoulutuksen positiivinen tilastollisesti merkitsevä vaikutus hammaslääkärien raportointiin nousi esille useammassa tutkimuksessa: koulutusta saaneet ilmoittivat epäillystä lapsen kaltoinkohtelusta todennäköisemmin kuin ei koulutusta saaneet. Koulutusta on kuitenkin saatu melko vähän. Positiivista kuitenkin oli, että hammaslääkärien kiinnostus koulutusta kohtaan oli suurta ja se koettiin tarpeelliseksi. Pohjoismaista tarvitaan uusia kattavia tutkimuksia lasten kaltoinkohteluun liittyen, jotta tietoisuus ongelmasta ja sen laajuudesta lisääntyy. Tulevaisuudessa tulee panostaa suun terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuun aiheen perus- sekä täydennyskoulutukseen. Työpaikoilla tulee olla aiheesta selkeät matalan kynnyksen raportointi- ja konsultointiohjeet, jotta yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa pystytään lisäämään. Tärkeintä on saada suun terveydenhuollon ammattilaisille lisää tietoisuutta ja varmuutta puuttua epäiltyyn lapsen kaltoinkohteluun.