The Platformization of politics: Intimacy, conflict, and vulnerability in the age of data-driven media

Abstract

The relationship between politics and social media platforms has drawn a considerable amount of public and scientific interest. On one hand, platforms have appeared as emancipatory spaces with the potential to foster political participation. On the other, their commercial and data-driven nature is believed to play a major role in the decay of Western democracies. The dissertation contributes to the debate by studying the platformization of politics through Finnish political actors’ experiences of social media use. With the conceptual focus on platformization, the dissertation distances itself from perspectives that address platforms as primarily strategic tools for gaining visibility, winning elections, or mobilizing collective action. Instead, it examines the ways in which platforms have become mundane and infrastructural facilitators of political agency. In this sense, platformization paves the way for various experiences, practices, and imaginations about direction and future democracies in this new era of media. It also creates a space to consider how politics should ideally be practiced and, more broadly, to reflect on the meaning of “the political.”

The dissertation approaches the platformization of politics through a methodological lens of digital everyday life. This lens was adopted as a framework in the research project Intimacy in Data-Driven Culture, in which the research for the dissertation was conducted. The approach focuses on political actors’ engagements with platforms and emphasizes the relevance of actors’ everyday practices and emotions instead of treating particular social media uses as inherently more political than others. In doing so, the dissertation leans toward a feminist understanding of politics where private experiences taking place outside of formal institutions are also regarded as political. This is why the research material involves political actors whose online experiences stem from very different social locations: members of parliament, young and aspiring politicians, and gender minority social media users. The research material consists of 52 interviews and 28 media diaries.

This report summarizes three research articles. Article I studies young politicians’ lives on platforms by considering the relationship between platforms’ “social media logic” and the politicians’ own agency. It discusses whether politics is becoming “deeply mediatized” under platform power. Article II examines the experiences of Finnish gender minority social media users. It proposes that by blurring the boundaries between public and private matters, platforms engender political agency and, more generally, broaden what it means to act as a political person. Article III studies MPs and young politicians. It focuses on how participants understand and navigate political conflicts and differences in their everyday social media use. The article proposes that platforms operate as agonistic rather than deliberative spaces for political engagement. As such, they demand an increasing amount of emotional management.

The findings of the research articles are discussed in this summarizing report through three aspects of platformizing politics: intimacy, conflict, and vulnerability. These aspects address, first, the increasing relevance of platforms in shaping everyday political practices with and around media; second, the friction between consensus-driven Finnish political culture and the pervasive visibility of political conflict on social media; and third, the ways in which platforms, despite their egalitarian promises, can amplify and obscure – and in some cases even help to mitigate – gendered injustices of the social world. The dissertation concludes that platformization both challenges and cherishes contemporary Finnish democracy: While maintaining a critical stance on tech giants’ power and the political media cultures fostered by data-driven systems, the dissertation emphasizes the variety of outcomes when new media technologies meet with individual desires and the political world.

<b>Politiikan alustoituminen: Intiimiys, konflikti ja haavoittuvuus dataistuneen median aikakaudella</b>

Sosiaalinen media politiikan areenana on kerännyt huomattavan määrän julkista huomiota ja akateemista kiinnostusta. Yhtäältä alustojen on katsottu edistävän poliittista osallistumista. Toisaalta niiden kaupallista luonnetta ja datavetoista toimintamallia on pidetty eräänä syynä läntisten demokratioiden rappeutumiselle. Tutkielma osallistuu keskusteluihin tarkastelemalla suomalaisten poliittisten toimi-joiden sosiaalisen median käyttöön liittyviä kokemuksia. Se tuottaa tietoa niin kutsutusta politiikan alustoitumisesta ja erottuu siten näkökulmista, jotka painottavat alustojen erityistä roolia mediassa tehtävän näkyvyystyön välineinä. Alustoituminen kutsuu tarkastelemaan sosiaalisen median asemaa poliittisen toiminnan arkisena osana ja sitä mahdollistavana taustarakenteena. Tällöin se tuottaa hyvin erilaisia kokemuksia, käytäntöjä ja kuvitelmia demokratioiden suunnasta ja tulevaisuudesta. Alustoituminen ohjaa politiikassa toimivia pohtimaan, millainen toiminta on uuden median ajassa toivottua ja hyväksyttävää. Lisäksi se saattaa puntaroimaan laajemmin ”politiikan” ja ”poliittisen” merkitystä ja luonnetta.

Tutkielmassa alustoitumista tarkastellaan digitaaliseksi arjeksi nimetyn tutkimusmenetelmän avulla. Menetelmä omaksuttiin osaksi Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa -hanketta, jossa väitöskirjatyö on tehty. Menetelmä keskittyy poliittisten toimijoiden päivittäisiin kokemuksiin alustoilla ja alustojen kanssa, ja se korostaa toimijoiden arjen käytäntöjen ja tuntemusten merkitystä politiikassa, haastaen käsitystä politiikasta ennalta määriteltynä alueena. Siksi tutkielmassa nojataan feministiseen politiikkakäsitykseen, joka antaa yhteiskunnallista painoarvoa myös varsinaisten poliittisten instituutioiden ulkopuolelle jääville yksityisemmille kokemuksille. Tämän lähtökohdan vuoksi tutkielmassa tarkastellaan hyvin erilaisia poliittisia toimijoita: kansanedustajia, nuoria, tavoitteellisia poliitikkoja sekä sukupuolivähemmistöihin kuuluvia sosiaalisen median käyttäjiä. Tutkimusaineis-tona on 52 haastattelua ja 28 mediapäiväkirjaa.

Yhteenvetoraportti kokoaa yhteen kolme tutkimusartikkelia. Artikkeli I keskittyy nuoriin tavoitteellisiin poliitikkoihin. Se tarkastelee alustojen toimintaperiaatteiden eli ”sosiaalisen median logiikan” ja poliitikkojen toimijuuden välistä suhdetta. Artikkelissa käsitellään kysymystä alustavallan vaikutuksesta politiikan syvään medioitumiseen. Artikkeli II suuntaa katseensa sosiaalista mediaa käyttävien suomalaisten sukupuolivähemmistöjen kokemuksiin. Artikkelissa pureudutaan siihen, miten alustat – hämärtäessään julkisen ja yksityisen välistä rajaa – vaikuttavat kokemuksiin poliittisesta toimijuudesta ja muuttavat laajemmin ymmärrystä politiikassa toimimisesta. Artikkeli III tarkastelee sekä kansanedustajia että nuoria poliitikkoja. Se keskittyy sekä poliitikkojen käsityksiin että luovimiseen ideologisten erojen ja konfliktien sävyttämässä mediamaastossa. Artikkelissa esitetään, että alustat ovat deliberatiivisen eli keskustelevan demokratian sijasta agonistisia tiloja, jotka vaativat politiikkaan osallistuvilta yhä enemmän tunteiden käsittelyä ja hallintaa.

Yhteenveto tarkastelee artikkelien löydöksiä kolmesta näkökulmasta, joita ovat intiimiys, konflikti ja haavoittuvuus. Näkökulmat tuovat esiin ensinnäkin sen, miten alustoitunut media vaikuttaa yhä enemmän arjen poliittisiin käytäntöihin sekä median parissa että sen ympärillä. Toiseksi näkökulmat valottavat konsensushakuisen suomalaisen poliittisen kulttuurin ja alustoilla alati vaikuttavan konfliktin välistä kitkaisuutta. Kolmanneksi näkökulmien kautta hahmottuu, millä tavoin sosiaalisen median alustat – tasa-arvolupauksistaan huolimatta – voivat voimistaa ja hämärtää sekä osaltaan myös ehkäistä sukupuoleen kytkeytyvää yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta. Väitöskirjan johtopäätöksenä on, että alustoituminen haastaa ja hellii suomalaista demokratiaa: vaikka teknologiajättien valtaa ja datavetoisten järjestelmien muovaamaa poliittista mediakulttuuria tarkastellaan väitöstyössä kriittisesti, työ korostaa moninaisia seurauksia, jotka syntyvät politiikan, mediateknologioiden ja inhimillisen toiminnan keskinäisessä puristuksessa.