Lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten aikuisten koulutuspolut korkeakouluopintoihin
Jaakkola, Laura (2025-05-09)
Lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten aikuisten koulutuspolut korkeakouluopintoihin
(09.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052855697
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025052855697
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneiden henkilöiden koulutuspolkuja korkeakouluopintoihin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulutuspolkuja sijaishuollosta itsenäistyneille nuorille aikuisille on muodostunut, sekä millaisia koulutuspolkuun liittyviä riskejä ja mahdollistavia tekijöitä on tunnistettavissa heidän koulutuspoluillaan.
Tutkimuksen viitekehyksenä oli elämänkulkuteoria koulutuksellisen elämänkulun näkökulmasta. Lastensuojelun osalta painopiste oli kodin ulkopuolisessa sijoittamisessa sekä sijaishuollossa, sillä näiden teemojen avaaminen oli oleellista kodin ulkopuolisen sijoituksen syiden ja taustatekijöiden ymmärtämiseksi. Lisäksi kuvattiin korkeakouluopintoihin liittyen koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa, sekä pääomia ja luokkaa korkeakoulutukseen hakeutumisessa.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, ja tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2024. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelumetodilla viittä henkilöä, joilla kaikilla oli omakohtaista kokemusta sekä kodin ulkopuolelle sijoitettuna olemisesta että korkeakouluopinnoista. Aineisto analysoitiin refleksiivistä temaattista analyysiä (Braun & Clarke, 2006, 2022) soveltaen.
Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, miten sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten aikuisten koulutuspolku on rakentunut. Aiemmissa tutkimuksissa haastavaksi todettu nivelvaiheen siirtymä peruskoulusta toisen asteen opintoihin sujui haastateltavilla ongelmitta, ja koulutuspolkujen eroavaisuudet alkoivat näkyä toisen asteen opintojen aikana. Koulutuspoluissa tunnistettiin viitteitä suoraviivaisesti etenevästä, etsivästä sekä katkonaisesta koulutuspolusta. Tulokset osoittivat, miten koulutuspoluilla oli sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia, mutta ensisijaisesti tulokset korostivat koulutuksellisten elämänkulkujen yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta.
Toisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin, millaisia koulutuspolkuun kytkeytyviä riskejä ja mahdollistavia tekijöitä on tunnistettavissa sijaishuollosta itsenäistyneiden henkilöiden koulutuksellisessa elämänkulussa. Tulosten mukaan sekä riskitekijöitä että mahdollistavia tekijöitä on nähtävissä niin yksilöllisissä tekijöissä, sosiaalisissa suhteissa, lastensuojeluun ja sijaishuoltoon sekä kouluun ja opiskeluun liittyvissä tekijöissä. Tulosten mukaan mahdollistavia tekijöitä esiintyi enemmän kuin riskitekijöitä.
Tämä tutkimus avaa lastensuojelun sijaishuollon piirissä olleiden ja kodin ulkopuolisen sijoituksen kokeneiden, nyt jo aikuistuneiden, korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä riskitekijöistä ja mahdollistavista tekijöistä koulutuksellisen elämänkulun varrella. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten korkeakoulutuspolkujen tutkimus voidaan nähdä yhteiskunnallisesti merkittävänä, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan sijoitettuna olleet henkilöt ovat aliedustettuina korkeakouluopinnoissa. On tärkeää pohtia, miten lastensuojelun sijaishuollon piirissä varttuneiden henkilöiden koulutuspolkua olisi mahdollista tukea jo koulutuspolun ensiaskelmilta lähtien. Tulokset myös korostavat erilaisista lähtökohdista olevien korkeakouluopiskelijoiden moninaisuuden huomioimista korkeakouluopinnoissa.
Tutkimuksen viitekehyksenä oli elämänkulkuteoria koulutuksellisen elämänkulun näkökulmasta. Lastensuojelun osalta painopiste oli kodin ulkopuolisessa sijoittamisessa sekä sijaishuollossa, sillä näiden teemojen avaaminen oli oleellista kodin ulkopuolisen sijoituksen syiden ja taustatekijöiden ymmärtämiseksi. Lisäksi kuvattiin korkeakouluopintoihin liittyen koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa, sekä pääomia ja luokkaa korkeakoulutukseen hakeutumisessa.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, ja tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2024. Tutkimuksessa haastateltiin teemahaastattelumetodilla viittä henkilöä, joilla kaikilla oli omakohtaista kokemusta sekä kodin ulkopuolelle sijoitettuna olemisesta että korkeakouluopinnoista. Aineisto analysoitiin refleksiivistä temaattista analyysiä (Braun & Clarke, 2006, 2022) soveltaen.
Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, miten sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten aikuisten koulutuspolku on rakentunut. Aiemmissa tutkimuksissa haastavaksi todettu nivelvaiheen siirtymä peruskoulusta toisen asteen opintoihin sujui haastateltavilla ongelmitta, ja koulutuspolkujen eroavaisuudet alkoivat näkyä toisen asteen opintojen aikana. Koulutuspoluissa tunnistettiin viitteitä suoraviivaisesti etenevästä, etsivästä sekä katkonaisesta koulutuspolusta. Tulokset osoittivat, miten koulutuspoluilla oli sekä yhteneväisyyksiä että eroavaisuuksia, mutta ensisijaisesti tulokset korostivat koulutuksellisten elämänkulkujen yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta.
Toisena tutkimuskysymyksenä tarkasteltiin, millaisia koulutuspolkuun kytkeytyviä riskejä ja mahdollistavia tekijöitä on tunnistettavissa sijaishuollosta itsenäistyneiden henkilöiden koulutuksellisessa elämänkulussa. Tulosten mukaan sekä riskitekijöitä että mahdollistavia tekijöitä on nähtävissä niin yksilöllisissä tekijöissä, sosiaalisissa suhteissa, lastensuojeluun ja sijaishuoltoon sekä kouluun ja opiskeluun liittyvissä tekijöissä. Tulosten mukaan mahdollistavia tekijöitä esiintyi enemmän kuin riskitekijöitä.
Tämä tutkimus avaa lastensuojelun sijaishuollon piirissä olleiden ja kodin ulkopuolisen sijoituksen kokeneiden, nyt jo aikuistuneiden, korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä riskitekijöistä ja mahdollistavista tekijöistä koulutuksellisen elämänkulun varrella. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten korkeakoulutuspolkujen tutkimus voidaan nähdä yhteiskunnallisesti merkittävänä, sillä aikaisempien tutkimusten mukaan sijoitettuna olleet henkilöt ovat aliedustettuina korkeakouluopinnoissa. On tärkeää pohtia, miten lastensuojelun sijaishuollon piirissä varttuneiden henkilöiden koulutuspolkua olisi mahdollista tukea jo koulutuspolun ensiaskelmilta lähtien. Tulokset myös korostavat erilaisista lähtökohdista olevien korkeakouluopiskelijoiden moninaisuuden huomioimista korkeakouluopinnoissa.