Concept of Safe Third Country in European Law : Current Legal Framework and Standpoints for Reform

Abstract

Every year, the Member States of European Union receive a great number of asylum seekers. Over time, numerous weaknesses have surfaced in European Union’s strategy to tackle the ongoing refugee crisis. To improve the legal framework, especially the Dublin III Regulation on the country responsible for the asylum application, EU has adopted new set of rules for the Common European Asylum System. This new Pact on Migration and Asylum aims to make the rules clearer, the system more effective and solidarity stronger.

This thesis studies the concept of safe third country. It is a common practice among states to consider an application for asylum inadmissible by the virtue of the concept of safe third country and return asylum seeker there. While the application of the concept has become more common and established policy, the regulations concerning the definition and its acceptable use must be fair and adequate to safeguard the rights of the asylum seekers. In this jurisprudential thesis the relevant legislation concerning the safe third country concept is discussed widely. The thesis elaborates how the concept is currently regulated under the European Convention on Human Rights, Treaties of EU and the Asylum Procedures Directive and how the forthcoming amendments, such as the Asylum Procedure Regulation will change the legal framework. The weaknesses of this framework are also disclosed. Eventually, the thesis will suggest standpoints and proposals for reform.

The study showed that although the concept of safe third country is regulated and discussed a lot in the European law and European courts, the application is vulnerable to interpretative differences and political pressures. The rules must still be improved to ensure that the determination of a third country as safe is a judicial, not a political decision.

Vuosittain Euroopan unionin jäsenvaltiot vastaanottavat suuren määrän turvapaikanhakijoita. Euroopan unionin strategiassa pakolaiskriisin ratkaisemiseksi on ajan myötä ilmennyt lukuisia heikkouksia. EU on hyväksynyt uusia sääntöjä yhteiselle eurooppalaiselle turvapaikkajärjestelmälle parantaakseen erityisesti turvapaikkamenettelystä vastuussa olevaa valtiota säätelevää Dublin III -asetusta. Tällä uudella muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksella pyritään selkeyttämään sääntöjä, tehostamaan järjestelmää ja vahvistamaan solidaarisuutta.

Tutkielman kohteena on turvallisen kolmannen maan käsite. Kyseessä on yleinen käytäntö, jonka nojalla turvapaikkahakemus voidaan jättää käsittelemättä ja turvapaikanhakija palauttaa kolmanteen maahan. Turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisen ollessa vakiintunut osaksi valtioiden maahanmuuttopolitiikkaa, käsitettä koskevien säännösten on oltava oikeudenmukaisia ja riittäviä turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Tässä lainopillisessa tutkielmassa käsitellään laajasti turvallisen kolmannen maan käsitettä koskevaa lainsäädäntöä. Tutkielma tuo esiin, miten käsitettä tällä hetkellä säännellään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, EU:n perussopimuksissa ja turvapaikkamenettelydirektiivissä, sekä miten tulevat muutokset, kuten turvapaikkamenettelyasetus, muuttavat lainsäädäntöä. Myös lainsäädännön heikkouksia tuodaan tutkielmassa esiin. Lopuksi esitetään myös näkökulmia ja ehdotuksia lainsäädännön kehittämiseksi.

Tutkimus osoitti, että vaikka turvallisen kolmannen maan käsitettä säännellään laajasti EU:ssa ja siitä on käsitelty paljon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, sen soveltaminen on altis tulkinnallisille eroille ja poliittisille vaikutteille. Sääntöjä on yhä parannettava, jotta kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi on tosiasiallisesti oikeudellinen, eikä poliittinen päätös.