Kunnes kuolema meidät erottaa : Avioero Turun tuomiokapitulin tuomiokirjoissa 1789
Komaro, Eevi (2025-05-23)
Kunnes kuolema meidät erottaa : Avioero Turun tuomiokapitulin tuomiokirjoissa 1789
(23.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025053056726
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025053056726
Tiivistelmä
Kunnes kuolema meidät erottaa -kandidaatintutkielmassani käsittelen avioerotapausta vuodelta 1789. Avioero oli 1700-luvun yhteiskunnassa melko harvinainen, mutta kuitenkin oikeista syistä oikeudenkäynnillä mahdollinen. Avioeron tutkiminen tuo esille normatiivisia käsityksiä sukupuolirooleista ja yksilön paikasta yhteisössä aikakauden puitteissa. Avioeron osalliset olivat Johanna (Jeannette) Barbara Hisinger, joka haki aviollisen uskottomuuden tähden eroa miehestään Johan Fredrik Aminoffista. Aminoffin ja piika Walborg Johansdotterin suhteesta syntyi lapsi Sofia Ulrica.
Aineistona toimii renovoidut pöytäkirjat, joita käsittelen lähdekritiikin ja sisällönanalyysin keinoin. Vastaan kysymykseen miten tuomioistuin on avioeroa 1700-luvun lopulla käsitellyt ja millainen asiakirja on sen pohjalta muotoutunut. Pöytäkirja on jaettu pää- ja alakertomukseen. Pääkertomus sisältää avioeron oikeudellisen pohjan, ja miksi asiakirja on muodostunut sellaiseksi kuin se on. Alakertomus keskittyy oikeudenkäynnissä oleviin ihmisiin ja näin ollen myös teemanani olevaan toimijuuteen ja sukupuoleen niin syntyneen dokumentin kuin yhteiskunnankin tasolla.
Lähteet tarjoavat avioeron lisäksi näkymää siihen, miten sukupuolta esitettiin, määriteltiin ja ylläpidettiin oikeudellisessa kielenkäytössä. Tuomiokirjat eivät ole vain juridisia asiakirjoja, vaan kulttuuria toisintavia tekstejä, joissa yksilöiden asemaa ja moraalista arvoa rakennettiin tarkasti valituin sanoin. Renovoitujen tuomiokirjojen tarkastelun avulla voidaan todeta, etteivät sukupuoli, toimijuus ja valtasuhteet olleet vain taustatekijöitä, vaan näkyviä ja vaikuttavia rakenteita 1700-luvun yhteiskunnallisessa järjestyksessä.
Aineistona toimii renovoidut pöytäkirjat, joita käsittelen lähdekritiikin ja sisällönanalyysin keinoin. Vastaan kysymykseen miten tuomioistuin on avioeroa 1700-luvun lopulla käsitellyt ja millainen asiakirja on sen pohjalta muotoutunut. Pöytäkirja on jaettu pää- ja alakertomukseen. Pääkertomus sisältää avioeron oikeudellisen pohjan, ja miksi asiakirja on muodostunut sellaiseksi kuin se on. Alakertomus keskittyy oikeudenkäynnissä oleviin ihmisiin ja näin ollen myös teemanani olevaan toimijuuteen ja sukupuoleen niin syntyneen dokumentin kuin yhteiskunnankin tasolla.
Lähteet tarjoavat avioeron lisäksi näkymää siihen, miten sukupuolta esitettiin, määriteltiin ja ylläpidettiin oikeudellisessa kielenkäytössä. Tuomiokirjat eivät ole vain juridisia asiakirjoja, vaan kulttuuria toisintavia tekstejä, joissa yksilöiden asemaa ja moraalista arvoa rakennettiin tarkasti valituin sanoin. Renovoitujen tuomiokirjojen tarkastelun avulla voidaan todeta, etteivät sukupuoli, toimijuus ja valtasuhteet olleet vain taustatekijöitä, vaan näkyviä ja vaikuttavia rakenteita 1700-luvun yhteiskunnallisessa järjestyksessä.