Pasifistiset puolueet eri puolustuslinjoilla : Vihreiden ja vasemmistoliiton suhtautuminen maanpuolustukseen eduskuntakeskusteluissa 2003–2007
Haapala, Juho (2025-05-08)
Pasifistiset puolueet eri puolustuslinjoilla : Vihreiden ja vasemmistoliiton suhtautuminen maanpuolustukseen eduskuntakeskusteluissa 2003–2007
Haapala, Juho
(08.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025053056624
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025053056624
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin vihreiden ja vasemmistoliiton suhtautumista maanpuolustukseen eduskuntakeskusteluissa vaalikaudella 2003–2007. Tutkimustehtävänä on käsitellä, miten puolueiden kansanedustajat asennoituivat puolustukseen ja sen eri ulottuvuuksiin, kuinka yksimielisiä edustajat olivat oman eduskuntaryhmänsä kesken, sekä miten vihreät ja vasemmistoliitto erosivat toisistaan. Tutkimuksen primääriaineisto koostui vihreiden ja vasemmistoliiton maanpuolustusta koskeneista puheenvuoroista, aloitteista sekä kirjallisista kysymyksistä kyseisellä vaalikaudella. Työn keskeisimpinä tutkimusmenetelminä hyödynsin laadullista sisällönanalyysia ja vertailevaa historiantutkimusta.
Aineistosta maanpuolustuksen keskeisimmiksi teemoiksi nousivat asevelvollisuus, puolustusbudjetti, Euroopan unionin mahdollinen yhteinen puolustus, suhtautuminen puolustusliitto Natoon sekä Suomen rooli sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Vihreissä Suomen asevelvollisuus järjestelmä nähtiin aikansa eläneenä ja puolueessa tavoiteltiin laajalti valikoivampaa mallia. Vasemmistoliitossa sen sijaan tuettiin yleistä asevelvollisuutta sekä koko maan kattavaa alueellista puolustusjärjestelmää. Kummassakin puolueessa kritisoitiin Suomen liian suureksi koettua puolustusbudjettia, mutta vasemmistoliitossa oltiin huomattavasti vihreitä tiukempia maanpuolustukseen liittyvissä taloudellisissa kysymyksissä. Vihreissä Euroopan unionin puolustuspoliittiset suunnitelmat nähtiin pääosin tarkoituksenmukaisina, mutta Suomen tulisi jatkossakin pysytellä sotilasliitto Naton ulkopuolella. Vasemmistoliitossa sen sijaan EU:n suunniteltuihin yhteisiin puolustusratkaisuihin suhtauduttiin pääosin skeptisesti ja mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ehdottoman kielteisesti. Sotilaallinen kriisinhallinta nähtiin molemmissa puolueissa tarpeellisena, mutta kriisinhallinnassa tulisi puolueiden mukaan painottaa enemmän siviilikriisinhallintaa.
Vihreillä oli selvästi suurempaa hajanaisuutta puolueen sisällä kuin vasemmistoliitossa, ja etenkin suhtautumisessa Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen tuntui olevan merkittäviä eroavaisuuksia. Kaikki vasemmistoliiton 19 kansanedustajaa olivat puolestaan erittäin yksimielisiä maanpuolustukseen liittyvistä kysymyksistä ja edustajien väliset erot olivat pääosin sävy- ja painotuseroja, eivät niinkään asiasisällöllisiä poikkeamia puolueen valtavirrasta. Lopulta puolueet poikkesivat yllättävänkin paljon toisistaan suhteessa siihen, että oletetusti kyseessä oli kaksi kriittisimmin maanpuolustukseen suhtautuvaa suomalaista eduskuntapuoluetta.
Aineistosta maanpuolustuksen keskeisimmiksi teemoiksi nousivat asevelvollisuus, puolustusbudjetti, Euroopan unionin mahdollinen yhteinen puolustus, suhtautuminen puolustusliitto Natoon sekä Suomen rooli sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Vihreissä Suomen asevelvollisuus järjestelmä nähtiin aikansa eläneenä ja puolueessa tavoiteltiin laajalti valikoivampaa mallia. Vasemmistoliitossa sen sijaan tuettiin yleistä asevelvollisuutta sekä koko maan kattavaa alueellista puolustusjärjestelmää. Kummassakin puolueessa kritisoitiin Suomen liian suureksi koettua puolustusbudjettia, mutta vasemmistoliitossa oltiin huomattavasti vihreitä tiukempia maanpuolustukseen liittyvissä taloudellisissa kysymyksissä. Vihreissä Euroopan unionin puolustuspoliittiset suunnitelmat nähtiin pääosin tarkoituksenmukaisina, mutta Suomen tulisi jatkossakin pysytellä sotilasliitto Naton ulkopuolella. Vasemmistoliitossa sen sijaan EU:n suunniteltuihin yhteisiin puolustusratkaisuihin suhtauduttiin pääosin skeptisesti ja mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ehdottoman kielteisesti. Sotilaallinen kriisinhallinta nähtiin molemmissa puolueissa tarpeellisena, mutta kriisinhallinnassa tulisi puolueiden mukaan painottaa enemmän siviilikriisinhallintaa.
Vihreillä oli selvästi suurempaa hajanaisuutta puolueen sisällä kuin vasemmistoliitossa, ja etenkin suhtautumisessa Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen tuntui olevan merkittäviä eroavaisuuksia. Kaikki vasemmistoliiton 19 kansanedustajaa olivat puolestaan erittäin yksimielisiä maanpuolustukseen liittyvistä kysymyksistä ja edustajien väliset erot olivat pääosin sävy- ja painotuseroja, eivät niinkään asiasisällöllisiä poikkeamia puolueen valtavirrasta. Lopulta puolueet poikkesivat yllättävänkin paljon toisistaan suhteessa siihen, että oletetusti kyseessä oli kaksi kriittisimmin maanpuolustukseen suhtautuvaa suomalaista eduskuntapuoluetta.